Vii­me sun­nun­tai­na Yli-Iihin kerään­tyi pyö­räi­ly­kan­saa naut­ti­maan jo monil­le perin­teek­si muo­dos­tu­nees­ta Yli-Iin Nase­van jär­jes­tä­mäs­tä Iijo­ki­pyö­räi­lys­tä. Muka­na oli myös usei­ta ensi­ker­ta­lai­sia, toi­mit­ta­ja mukaan lukien. Osal­lis­tu­jia oli 70 ja jokai­nen pys­tyi päät­tä­mään läh­teäk­kö mat­kaan Vorel­lin lii­kun­ta­hal­lil­ta vai jos­tain rei­tin var­rel­ta. Mat­ko­ja oli tar­jol­la jokai­seen makuun ja kun­to­ta­soon. Lyhin kym­me­nen kilo­met­rin reit­ti kier­si Jalo­kos­ken ja Maa­lis­maan­tien sil­lan kaut­ta, uudel­la kol­men­kym­me­nen kilo­met­rin rei­til­lä ajet­tiin Jakun riip­pusil­lan ja Maa­lis­maan mai­se­mis­sa, toi­sek­si pisin, 45 kilo­met­rin reit­ti kier­si Raa­sa­kan ja Maa­lis­maan kaut­ta ja kova­kun­toi­sim­mat kier­si­vät rei­tin Iin rau­ta­sil­lan ja Maa­lis­maan kaut­ta, jol­loin mat­kaa ker­tyi 55 kilometriä.

Mui­nais­mark­ki­nat ovat perin­tei­ses­ti Kie­rik­ki­kes­kuk­sen vuo­den pää­ta­pah­tu­ma, jos­sa par­haim­pi­na vuo­si­na on käy­nyt tuhan­sia vie­rai­li­joi­ta. Tänä vuon­na mark­ki­na­lau­an­tain huo­no keli rokot­ti kävijämäärää,.….. 

Itse­näi­syys­päi­vä­nä jul­kais­ta­va koti­rin­ta­man nais­ten ja per­hei­den elä­mää käsit­te­le­vä kir­ja sai alkun­sa vuon­na 2019, kun sotien aika­na Lot­ta Svärd ‑jär­jes­tös­sä toi­mi­nut pudas­jär­vi­nen Hel­mi Hii­to­la pyy­si Hilk­ka Park­ki­sen­nie­meä kokoa­maan aineis­toa sotien aika­na koti­rin­ta­mal­la nais­ten teke­mäs­tä työs­tä Pudas­jär­vel­lä ja sen lähialueilla. 

Tan­ni­lan maa- ja koti­ta­lous­seu­ran vuo­sit­tai­set hei­nä­kuun tans­sit käyn­nis­tyi­vät kuun ensim­mäi­se­nä per­jan­tai-ilta­na kir­jai­mel­li­ses­ti kuu­mis­sa tun­nel­mis­sa, sil­lä läm­pöä riit­ti niin sisäl­lä tans­si­sa­lis­sa kuin ulko­na­kin. Tans­si­joi­ta illan ylen läm­min ilma ei sil­ti estä­nyt käyt­tä­mäs­tä tilai­suut­ta hyväk­seen, vaan hätäi­sim­mät ehti­vät oven taka­na käy­dä ripaa kokei­le­mas­sa jo puo­li tun­tia ennen tilai­suu­den alkua. Mah­dol­li­suut­ta kokoon­tu­mi­seen ja tut­ta­vien tapaa­mi­seen sekä tans­si­sa­lis­sa pyö­räh­te­le­mi­seen ovat­kin niin kylä­läi­set kuin lukui­sat seu­dun mök­ki­läi­set ehti­neet jo kai­va­ta, tans­se­ja kun talol­la ei muul­loin jär­jes­te­tä­kään kuin vuo­sit­tain heinäkuussa. 

Perin­tei­set pitä­jä­päi­vät jak­sa­vat vetää ihmi­siä puo­leen­sa. Lau­an­tai­na pide­tyis­sä menois­sa oli tar­jol­la monen­lai­sia koju­ja, arvon­taa, tai­det­ta ja kan­san­lau­lu­kirk­ko ylei­sön ilok­si. Hyvässä.…..