Hau­ki­pu­taan Hei­ton mes­ta­ri­pai­ni­ja Eina­ri Suu­ta­ri täyt­ti 70 vuot­ta hei­nä­kuun 29.päivänä. Muhok­sen Voi­ton maa­il­man­mes­ta­ri Tapio Sipi­lä kut­sui Eikan pai­ni­ka­ve­rit ja ystä­vät Oulun toril­le syn­ty­mä­päi­vä­kaf­feel­le. Suo­men Pai­ni­ve­te­raa­ni­ker­hon vara­pu­heen­joh­ta­ja­na hän esit­ti päi­vän­san­ka­ril­le ker­hon läm­pi­mät onnittelut.

Onko ole­mas­sa parem­paa tun­net­ta kuin uuden kir­jan aloit­ta­mi­nen, muu­ta­man sivun luke­mi­nen ja ymmär­tä­mi­nen, ettei kir­jaa voi las­kea käsis­tään ennen vii­meis­tä sivua? Kun kir­ja on niin hyvä, että se tem­pai­see mukaan­sa eikä pääs­tä irti vie­lä päi­vien­kään pääs­tä, kun vii­mei­nen sivu on jo kään­net­ty ja taka­kan­nen sisä­pin­taa tui­jo­tet­tu tyh­jä tun­ne sisällä.

Ran­ta­poh­jas­ta 14.8.1973: Sota-ajan jäl­keen alet­tiin pitää ilta­mia. Sii­hen aikaan oli Met­sä­kuk­kia ‑vals­si tape­til­la. Täl­löin vie­res­sä­ni istu­nut mies sanoi: “Soit­tai­si­vat kun­non mars­sin eikä mitään luu­an­sit­tei­tä.” M.H.Haukipudas