Toimittajalta

Kai­pa sitä osaa äänes­tää kevään tupla­vaa­leis­sa. Huh­ti­kuus­sa pidet­tä­vis­sä alue- ja kun­ta­vaa­leis­sa toi­mi­taan kah­del­la eri vaa­li­li­pul­la. Toi­nen on kun­ta­vaa­lieh­do­kas­ta var­ten ja toi­sel­la voi äänes­tää ehdo­kas­taan alue­val­tuus­toon. Vaa­lit toi­mi­te­taan saman­ai­kai­ses­ti ja molem­mis­sa vaa­leis­sa voi äänes­tää saman­ai­kai­ses­ti tai sit­ten eri ker­roil­la. Äänioi­keut­taan voi halu­tes­saan käyt­tää vain toi­ses­sa vaa­lis­sa. Saa­pas näh­dä kuin­ka moni äänes­tä­jä häm­men­tyy näi­den vaih­toeh­to­jen kes­kel­lä. Toi­vot­ta­vas­ti kovin mon­taa vaa­li­lip­pua ei tar­vit­se hylä­tä sekaan­nus­ten takia.

Lähes päi­väl­leen 30 vuot­ta sit­ten Suo­mes­sa alkoi uusi aika­kausi. Maa oli ollut Euroo­pan unio­nin (sil­loin EY) jäsen parin päi­vän ajan. Tus­kin sii­tä oli vie­lä näky­viä havain­to­ja uuden­vuo­den­päi­vän aamu­na 1.1.1995, kun jäse­nyys oli alka­nut. Tai­vaal­ta ei sata­nut Brys­se­lin suklaa­ta – man­naa. Kenen­kään nis­kaan ei oltu tatuoi­tu vii­va­koo­dia – sel­lai­sel­la­kin oli pelo­tel­tu. Aja­tus oli kai sel­lai­nen, että mei­dät oli­si mer­kit­ty koo­dil­la mark­ki­na­voi­mien orjiksi.

Jou­luih­mi­sen aamu­kam­mas­sa on jäl­jel­lä enää yksi piik­ki. Omal­la koh­dal­la lop­pu­vuo­den hös­sö­tys suur­sii­vouk­si­neen, tar­jous­ten peräs­sä juok­se­mi­si­neen ja jou­lun tar­joi­lu­jen suun­nit­te­lui­neen alkaa ole­maan voi­ton puo­lel­la. Vaik­ka olen aloit­ta­nut jou­luun val­mis­tau­tu­mi­sen hyvis­sä ajoin, jäl­leen ker­ran sain aikaan todel­li­sen jou­lustres­sin. Hidas­ta­mi­sen tar­pees­ta on ker­to­nut vii­me viik­ko­jen aika­na niin alen­tu­nut vas­tus­tus­ky­ky, melan­ko­li­nen mie­len­mai­se­ma kuin asioi­den unoh­te­lu. En ole taas­kaan osan­nut naut­tia jou­lu­val­mis­te­luis­ta vaan olen suo­rit­ta­nut jou­lua. Olen juos­sut pit­kin kyliä tur­han pit­kän jou­lu­lah­ja­lis­tan kans­sa ja yrit­tä­nyt var­mis­taa, ettei kenen­kään muun tar­vi­si­si stressata.

Puh­taan käyt­tö­ve­den takaa­mi­nen ja muun vesi­huol­lon jär­jes­tä­mi­nen Suo­men vii­den­nek­si suu­rim­man kau­pun­gin noin 200 000 asuk­kaal­le on vas­tuul­li­nen teh­tä­vä, jota toteut­taa Oulun Vesi. Oulun ongel­ma on ollut se, että eri­tyi­ses­ti kan­ta­kau­pun­gin vesi teh­dään Oulu­joen pin­ta­ve­des­tä. Kau­pun­ki on saa­nut asias­ta vuo­sien mit­taan huo­mau­tuk­sia val­tion viran­omai­sil­ta. Veden han­kin­ta oli­si syy­tä teh­dä tur­val­li­sem­mas­ta lähteestä.