Tämä teksti on kirjoitettu hyödyntäen kymmensormijärjestelmää. Järjestelmä on taito, jota en koskaan oppinut. Hyödynnän sitä ehkä osittain, mutta en läheskään niinkuin sitä pitäisi. Sen opettelemiseen käytettiin alakoulussa useita tunteja, mutta sen jälkeen en ole hyödyntänyt järjestelmää kertaakaan.
Kymmensormijärjestelmä sai minut pohtimaan kaikkia taitoja, joita koulussa minulle opetettiin, mutta en oppinut niitä hyödyntämään. Yksi esimerkki, joka tuli mieleen on numeron seitsemän kirjoittaminen. Lisään numeroon poikkiviivan vaikka koulutaipaleeni alussa numero opetettiin kirjoittamaan ilman viivaa. Nykyään taitaa olla toisin ja viiva on palautettu opetukseenkin. Myös yhdeksikön kirjoitan eri tavalla kuin on opetettu. Tietysti nämä ovat vain Opetushallituksen suosituksia, eikä tarkoituskaan ole, että kaikilla Suomen lapsilla olisi tismalleen samanlaiset kirjaimet ja numerot.
Pelasimme jouluna perheeni kanssa Haaste-peliä, jonka yhdessä tehtävässä muut pelaajat saivat keksiä minulle kertolaskun ja arvata, osaanko laskea sen annetussa ajassa. Päässälaskutaitoni on hävettävän huono, ja tämä oli näköjään myös perheeni tiedossa, sillä luottoa laskutaitooni ei juuri herunut. Enkä ole kyllä taidon parantamiseksikaan tehnyt yhtään mitään, vaan laskin on jokapäiväisessä käytössä. Matematiikka on muuten kyllä sujunut.
Mikään musiikkiin liittyvä ei koskaan jäänyt päähäni. En osaa seurata esimerkiksi rytmiä. Mutta se musiikista, sillä en ihan oikeasti tiedä siitä mitään.
Kielistä taas ei tule mitään mieleen, mitä en olisi oppinut. Samoin historian käänteet ja vuosiluvut sekä psykologian teoriat ovat jääneet hyvin mieleeni.
Koulussa opetetaan paljon taitoja, jotka voi tehdä monella tavalla. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille, ja arjessa pärjää hyvin, vaikka ei osaakaan suorilta käsin sanoa paljonko on 356–279.
Mutta nyt kun tässä on liki 2000 merkkiä kirjoittanut, alkaa kymmensormijärjestelmäkin luistamaan.
Aada Alapuranen
aada.alapuranen@rantapohja.fi