Ret­kel­le läh­te­mi­nen ei yleen­sä kadu­ta – Juuso Vat­tu­lai­nen kar­toit­ti Iijoen valu­ma-alu­een retkikohteet

Iiläi­nen Juuso Vat­tu­lai­nen kier­si vii­me vuon­na työk­seen Iijoen valu­ma-alu­een ret­ki­koh­tei­ta aina Pudas­jär­vel­le saak­ka. Se ei ole has­sum­pi työ­teh­tä­vä ihmi­sel­le, joka muu­toin­kin mie­lel­lään liik­kuu luonnossa.

Iin Mic­ro­po­lik­sen Ret­kel­lä Iijoel­la ‑hank­kees­sa Vat­tu­lai­nen kävi yli 150 laa­vus­sa, kodas­sa tai muus­sa tau­ko­pai­kas­sa ja kir­ja­si nii­den kun­toa ja kehit­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Vat­tu­lai­nen pää­tyi hank­keen pro­jek­ti­työn­te­ki­jäk­si opis­ke­lu­jen­sa myötä.

– Olin Mic­ro­po­lik­ses­sa kym­me­nen kuu­kau­den työ­har­joit­te­lus­sa opis­kel­les­sa­ni maa­seu­dun kehit­tä­mi­sen eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­toa. Sil­loin aloi­tet­tiin hank­keen suun­nit­te­lu, mut­ta rahoi­tuk­sen se sai vas­ta har­joit­te­lun jäl­keen. Pää­sin hank­keen työn­te­ki­jäk­si aiem­man koke­muk­se­ni ja har­ras­tus­te­ni myötä.

Ensi­töik­seen Vat­tu­lai­nen lis­ta­si kart­toi­hin mer­ki­tyt laa­vut, kodat, polut ja muut ret­kei­ly­ra­ken­teet. Nii­den lisäk­si hän kyse­li ret­kei­ly­paik­ko­ja kyläyh­dis­tyk­sil­tä, osa­kas­kun­nil­ta ja metsästysseuroilta.

– Otin sel­vää ylei­ses­sä käy­tös­sä ole­vis­ta pai­kois­ta, joten kaik­ki eivät halun­neet koh­tei­ta mukaan tähän sel­vi­tyk­seen. Osa kart­toi­hin mer­ki­tyis­tä koh­teis­ta oli myös tuhou­tu­nut, joten nii­tä ei sen takia otet­tu mukaan.

Jos Vat­tu­lai­sen pitäi­si vali­ta mie­len­kiin­toi­sin löy­tä­män­sä koh­de, oli­si se Juma­lan­hau­ta Pudas­jär­ven kaakkoispuolella.

– Sen ole­te­taan ole­van val­ta­va hii­den­kir­nu, joka on täyn­nä pien­tä pyö­re­ää kiveä. Ympä­ril­lä on sär­mik­käi­tä kiviä. Kyläyh­dis­tys on teh­nyt pai­kal­le vii­tat ja muu­ta­man pen­kin, mut­ta paik­ka ei ole kau­hean hyvin tunnettu.

Iin ja Kui­va­nie­men koh­teis­ta Vat­tu­lai­nen nos­taa esil­le jää­kä­ri­po­lun. Eri jär­jes­töt ovat kun­nos­ta­neet van­haa jää­kä­ri­reit­tiä eten­kin Kui­va­nie­mel­lä, mut­ta Vat­tu­lai­nen toi­voi­si koko polun reitittämistä.

– Koko polun maas­toon mer­kit­se­mi­nen oli­si tär­ke­ää. Tai­pa­leen var­rel­la voi­si olla ker­to­muk­sia eri pai­kois­ta. Pit­kän polun rei­tit­tä­mi­nen oli­si iso työ, mut­ta nyt se oli­si vie­lä teh­tä­vis­sä ennen kuin se hävi­ää kokonaan.

Erin­omai­sia ja tun­net­tu­ja ret­ki­koh­tei­ta ovat Poh­jois-Iin Hias­tin­haa­ra ja Jak­ku­ky­län Purusaa­ri. Nii­den lisäk­si Vat­tu­lai­nen nos­taa esil­le ran­ni­kon koh­teet, saa­ret sekä Kui­va­nie­men Oijär­ven. Siel­lä on uusi kota ja vas­ta kun­nos­tet­tu uima­ran­nan alue.

Yli-Iin koh­teis­ta Vat­tu­lai­nen toi­voo eten­kin ran­ta­rei­tin ja puru­ra­dan pääs­sä ole­van Hala­jär­ven kodan pitä­mis­tä kunnossa.

– Lähel­lä kes­kus­taa ole­va kota on hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa. Se on kui­ten­kin yksi huo­noim­mas­sa kun­nos­sa ole­vis­ta, sil­lä sii­nä on vuo­ta­va lankkukatto.

Vat­tu­lai­nen har­mit­te­lee, että monen muun­kin koh­teen raken­teet alka­vat olla käyt­töi­kän­sä lopus­sa. Joi­hin­kin lin­tu­tor­nei­hin ei uskal­ta­nut edes kii­ve­tä nii­den huo­non kun­non vuoksi.

– Iin alu­eel­la on pal­jon raken­tei­ta, jois­sa on lank­ku­kat­to. Nyt oli­si kor­kea aika uusia nii­tä. Pudas­jär­vel­lä har­mit­taa eni­ten UKK-rei­tin kun­to ja koh­ta­lo, vaik­ka se on tun­nel­mal­li­sin vas­taan tul­lut koko­nai­suus. Yli-Iis­sä puo­les­taan tun­tuu, että Oulu on unoh­ta­nut koko paikan.

Haas­tat­te­lua teh­dään Vuor­nos­le­ton kodal­la meren ran­nas­sa Olha­van­joen suul­la. Vat­tu­lai­nen kävi siel­lä pro­jek­tiin­sa liit­tyen tal­vel­la ja kevääl­lä 2025. Hän kir­ja­si koh­de­ku­vauk­seen, että alu­eel­la ole­vat Olha­van osa­kas­kun­nan omis­ta­mat kota, puucee ja lii­te­ri ovat hyväs­sä kun­nos­sa. Kehi­tys­suun­ni­tel­maan hän kir­ja­si, että alu­een perin­ne­bio­too­pin esil­le­tuon­ti oli­si tär­ke­ää. Poh­jois-Poh­jan­maan ELY-kes­kus kun­nos­ti Kyrön­le­ton ja Vuor­nos­le­ton aluet­ta muu­ta­ma vuo­si sitten.

Vat­tu­lai­nen tote­aa, että nii­tyl­le raken­net­ta­vat pit­kok­set ja lin­tu­jen tark­kai­lu­paik­ka voi­si­vat tuo­da alu­eel­le huo­mat­ta­vas­ti lisäarvoa.

Vuor­nos­le­ton lähel­lä on hyvät ret­ki­pai­kat myös Antin­ma­ta­lan ja Kon­tu­rin saa­ris­sa. Vat­tu­lai­nen toi­voi­si­kin meren ran­ni­kon ja saar­ten ret­kei­ly­paik­ko­jen suu­rem­paa käyttöä.

– Ihmi­set liik­ku­vat tääl­lä pal­jon vesil­lä, mut­ta ilmei­ses­ti kyn­nys ran­tau­tua ret­kei­ly­paik­koi­hin on kor­kea. Tän­ne oli­si mah­dol­lis­ta teh­dä hie­no­ja vesi­reit­te­jä vaik­ka­pa kaja­kil­la liikkuville.

Koh­tei­ta kar­toit­taes­saan Vat­tu­lai­nen naut­ti omaan tah­tiin teke­mi­ses­tä sekä ulko­na ole­mi­ses­ta. Auton ratis­sa kilo­met­re­jä tuli 8000. Vat­tu­lai­sen per­hees­sä on alle kak­si­vuo­ti­aat kak­so­set, joten ret­ki­rei­tis­tö­jä kar­toit­taes­saan hän kävi koh­teis­sa päi­vä­sel­tään. Muu­toin hän oli­si yöpy­nyt­kin maas­tos­sa tarvittaessa.

Pisin päi­vä­reis­su oli noin kym­me­nen tun­tia ja rei­lut 27 kilo­met­riä luon­to­po­lul­la Kie­ri­kin kupeessa.

– Yli-Iin reser­vi­läi­set vuo­kraa pol­kua Met­sä­hal­li­tuk­sel­ta. Vuo­kra­so­pi­mus päät­tyy vuon­na 2028, jon­ka jäl­keen pol­ku jää oman onnen­sa nojaan. Toi­vot­ta­vas­ti joku ottaa sen huol­ta­mi­sen kontolleen.

Vat­tu­lai­nen tör­mä­si koh­teis­sa har­vak­sel­taan mui­hin ret­kei­li­jöi­hin. Hän toi­voo­kin, että ihmi­set liik­kui­si­vat enem­män luonnossa.

– Vaik­ka kyn­nys läh­teä on jos­kus kor­kea, en aina­kaan itse ole kos­kaan katu­nut, että olen läh­te­nyt liik­keel­le. Nyt kak­sos­ten kans­sa on iso hom­ma läh­teä, mut­ta aina se on kannattanut.

Eni­ten Vat­tu­lai­sen per­hees­sä har­ras­te­taan lähi­ret­kiä sie­nes­täen, mar­jas­taen ja luon­toa tark­kail­len. Pidem­mis­sä ret­kis­sä Vat­tu­lai­nen suo­sii mah­dol­li­sim­man luon­non­ti­las­sa ole­via paikkoja.

– Tyk­kään ret­keil­lä kos­ke­mat­to­mis­sa pai­kois­sa. Kesäl­lä on suun­ni­tel­mis­sa käy­dä Posiol­la luon­non­suo­je­lua­lu­eel­la, jos­sa on van­haa met­sää. Se vähän har­mit­taa­kin, että Iis­sä on teh­ty pal­jon hak­kui­ta, eikä luon­non­ti­lai­sia paik­ko­ja ole niin paljon.

Vat­tu­lai­sel­la on suun­ni­tel­mis­sa myös hänen per­heen­sä har­ras­ta­maan rau­ta­kau­den elä­vöit­tä­mi­seen liit­ty­vä retkeily.

– Meil­lä on rau­ta­kau­den vaa­te­tuk­sen kal­tai­set varus­teet, joi­den sovel­tu­vuut­ta muu­ta­man yön vael­lus­ret­keen on tar­koi­tus kokeilla.

Ret­ki­va­rus­teis­ta Vat­tu­lai­nen nos­taa pääl­lä ole­vien varus­tei­den lisäk­si tär­keim­mik­si pie­nen hel­pos­ti muka­na kul­ke­van sade­vii­tan sekä vaih­to­su­kat. Varus­tei­siin voi myös pii­lot­taa aika ajoin eväspatukoita.

– On aina iloi­nen het­ki, kun löy­tää varus­teis­taan eväs­pa­tu­kan. Myös kui­va­li­haa ja päh­ki­nöi­tä on aina muka­na repussani.

INFO

• Kaik­ki Vat­tu­lai­sen doku­men­toi­mat koh­teet löy­ty­vät Ret­kel­lä Iijoel­la ‑hank­keen net­ti­si­vuil­ta osoit­tees­ta https://retkiihanke.kuvat.fi/kuvat/.

• Sivuil­ta löy­tyy Iin ja Kui­va­nie­men alu­eel­ta 53 jul­ki­ses­sa käy­tös­sä ole­vaa koh­det­ta, Yli-Iis­tä 16 ja Pudas­jär­vel­tä 77.

• Kai­kis­ta koh­teis­ta ker­ro­taan reit­tien ja raken­tei­den sijain­ti, kun­to, saa­vu­tet­ta­vuus, yllä­pi­to ja Vat­tu­lai­sen laa­ti­ma kehityssuunnitelma.

• Sivus­toa pide­tään pys­tys­sä nel­jä vuotta.