Kiiminki

Kii­min­ki­päi­vien pit­kä perin­ne on vaa­ras­sa loppua

Kii­min­ki­päi­vät juh­lii tänä vuon­na 50-vuo­tis­juh­li­aan. Se on var­maa, että juh­la­ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään. Jat­ko sen sijaan on epä­var­ma. Kii­min­gin Yrit­tä­jät ry kan­taa tapah­tu­man talou­del­li­sen vas­tuun yksi­nään, ja nyt ollaan tilan­tees­sa, että yhdis­tyk­sen hal­li­tus jou­tuu tosis­saan miet­ti­mään, jär­jes­te­tään­kö Kii­min­ki­päi­viä jat­kos­sa lainkaan. 

Lue lisää

Kii­min­gin lei­jo­nat kerää ruo­ka-apua kaupoissa

LC Kii­min­ki kerää par­hail­laan kii­min­ki­läi­sis­sä ruo­ka­kau­pois­sa kui­va­tuot­tei­ta ja säi­lyk­kei­tä ruo­ka-avuk­si vähä­va­rai­sil­le. Muka­na keräyk­ses­sä ovat S‑market, K‑supermarket sekä Hal­pa-Hal­li. Kau­pois­sa on tar­kem­mat ohjeet ja keräys­laa­ti­kot, joi­hin osta­man­sa tuot­teet voi jättää.

Lue lisää

Kuu­kau­den esi­ne: Pui­nen sarvisatula

Ammoi­si­na aikoi­na, kesy­tet­ty­ään hevo­sen, ihmi­nen tote­si, että hevo­sel­la pää­see liik­ku­maan jou­tui­sas­ti kii­peä­mäl­lä sen sel­kään. Nois­ta ajois­ta läh­tien rat­sas­ta­jat ovat muka­vuuk­sien­sa vuok­si kehi­tel­leet eri­lai­sia peh­mus­tei­ta hevo­sen selkään. 

Lue lisää

Kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää vie­te­tään lauantaina

Kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää vie­te­tään lau­an­tai­na 27.4. monin juh­lal­li­suuk­sin. Hau­ki­pu­taan kir­kos­sa on har­taus­het­ki kel­lo 10, jon­ka jäl­keen ohjel­mas­sa on lip­pu­var­tio ja sep­pe­leen las­ku san­ka­ri­muis­to­mer­kil­lä. Yhtei­sen sep­pe­leen las­ke­vat Tam­men­leh­vän perin­ne­työn Hau­ki­pu­taan toi­mi­kun­ta ja Hau­ki­pu­taan seurakunta. 


Kii­min­ki­päi­viä syy­tä tukea

Eri­lais­ten vapaa­eh­toi­sin voi­min jär­jes­tet­ty­jen tapah­tu­mien aikaan­saa­mi­ses­sa on suu­ri työ, joka jää mones­ti näky­mät­tö­miin tapah­tu­miin osal­lis­tu­jil­ta. Esi­mer­kik­si kesä­ta­pah­tu­mien suun­nit­te­lu aloi­te­taan jo tal­vi­sai­kaan ja tapah­tu­mien onnis­tu­mi­nen vaa­tii jär­jes­tä­mi­seen osal­lis­tu­jil­ta suur­ta sitou­tu­mis­ta. Kii­tok­set saat­ta­vat olla harvassa.


Kir­ja: Teks­tii­li­kä­si­työn his­to­ri­aa nykyvinkkelistä

Tie­to­kir­jai­li­ja, kas­viar­keo­lo­gi ja bio­lo­gi sekä neu­lo­ja ja neu­le­suun­nit­te­li­ja Tei­ja Alan­ko läh­ti tut­ki­mus­mat­kal­le koh­ti teks­tii­li­kui­tu­jen ja kudel­mien juu­ria. Aja­tuk­se­na hänel­lä oli koo­ta tie­toa ja samal­la oppia lisää van­ho­ja käsi­työ­tai­to­ja. Mat­kal­ta men­nei­syy­teen syn­tyi Vas­ta­pai­no-kus­tan­ta­mon jul­kai­se­ma kir­ja Nok­kos­vil­laa ja värt­ti­nän­keh­riä — Tari­na teks­tii­li­kä­si­työn historiasta.



Teks­ta­rit

Olha­van lap­so­sil­le näkyi ole­van kou­lu­kyy­dit kil­pai­lu­tuk­ses­sa. Häm­mäs­te­lin reit­ti­va­lin­taa ja kalus­to­vaa­ti­mus­ta. Lin­ju­ril­la pitäi­si lap­so­sia kul­jet­taa, mut­ta sel­lai­sil­la teil­lä, mis­sä ei voi ajaa edes hen­ki­lö­au­tol­la. Tämä­hän on val­lan mai­nio esi­merk­ki sii­tä, että suun­ni­tel­mat ja näin toten pää­tök­set­kin teh­dään toi­mis­tos­sa tie­to­ko­nei­den taka­na eikä ymmär­re­tä todel­lis­ta asioi­den lai­taa. Sää­lik­si käy jopa kus­kia, jos jou­tuu omal­la lin­ju­ril­la ryt­kyyt­tä­mään kinttupolkuja.