Kau­nis kii­tos van­hus­ten­huol­to­yh­dis­tyk­sel­le Raa­hen teat­te­ri­ret­kes­tä. Jäi hyvä mieli.

Kii­tos että näet posi­tii­vis­ta pie­nes­sä Ii-tut­kiel­mas­sa­ni (Ran­ta­poh­ja 27.6.2024) . Olen kir­joit­ta­nut Ran­ta­poh­jaan 1990-luvul­ta läh­tien Ran­ta­poh­jan alu­een pai­kan­ni­mis­tä ym. Jos teks­tei­hi­ni on muu­ta­man ker­ran vas­tat­tu, nii­hin on annet­tu omat eri tulkinnat.

Tän­ne ala­vil­le hal­la­mail­le on kulu­neen kesän aika­na vyö­ry­nyt har­vi­nai­nen hel­le­aal­to. Aurin­ko ei ole vain hymyil­lyt, vaan se on nau­ra­nut koko naa­mal­laan. Van­hat läm­pö­ti­laen­nä­tyk­set ovat pauk­ku­neet ja aurin­koi­set päi­vät seu­ran­neet toi­si­aan. Herä­tän­kin kysy­myk­sen, onko tämä nyt ollut sitä vuo­den paras­ta aikaa? Ei tar­vit­se rus­ke­tuk­sen peräs­sä mat­kus­taa Krei­kan saa­ris­toon. Väriä pin­taan saa pai­kal­li­sil­la ran­noil­la tai omal­la koti­pi­hal­laan. Ei siis pidä paik­kaan­sa van­ha väi­te, että Suo­men kesä on vain pelk­kää kärrykeliä. 

Iin Kui­va­nie­mel­lä jär­jes­te­tään tule­va­na per­jan­tai­na ja lau­an­tai­na 19.–20. hei­nä­kuu­ta pitä­jä­mark­ki­nat. Tapah­tu­mas­sa täyt­tyy kak­si hyvien mark­ki­noi­den oleel­lis­ta teki­jää: on olta­va run­saas­ti mark­ki­na­kaup­piai­ta ja asiak­kail­le on jär­jes­tet­tä­vä viih­teel­lis­tä ohjel­maa. Kaik­ki mark­ki­noil­le tule­vat eivät tule etsi­mään ostet­ta­vaa, vaan tule­vat naut­ti­maan tunnelmasta.

Kii­tän Jou­ni Kale­vaa hänen kir­joi­tuk­ses­taan Iijoen nimes­tä Ran­ta­poh­jas­sa 11.7.2024. Se sai minut ajat­te­le­maan nimen syn­tyä ja alku­pe­rää vie­lä uudelleen.

Samaa Ran­ta­poh­jas­sa 9.7.2024 Mart­ti Jär­ve­län Vaa­ral­li­nen tie­o­suus Kes­kus­te­lem­me-pals­tal­la kir­joit­ta­mas­sa kir­joi­tuk­ses­sa kuvai­le­maa kaa­hai­lua tapah­tuu todel­la pal­jon myös Iijoen ete­lä­puo­lel­la. Hidas­teet ja tehok­kaam­pi lii­ken­ne­val­von­ta työ­lii­ken­teen aikaan ovat tar­peen. Mon­ta lii­ken­ne­val­von­ta­pyyn­töä on jo teh­ty, vali­tet­ta­vas­ti lai­hoin tulok­sin. Syy kii­reel­le ihme­tyt­tää; onko herä­tys­kel­lo rik­ki vai onko elä­mä huo­nos­ti arvostettua?