Hyvä ystä­vä on luo­tet­ta­va ja jakaa ilot ja surut

Punai­sen Ris­tin Yli-Iin osas­ton ruo­an ääres­sä poh­dit­tiin ystä­vän­päi­vä­nä ystä­vyyt­tä. Luo­tet­ta­vuus on omi­nai­suus, jon­ka oikeas­taan jokai­nen yhdis­tää hyvään ystä­vään. Iiläi­set Mer­ja ja Jou­ko Tau­riai­nen oli­vat poi­ken­neet Punai­sen Ris­tin tapah­tu­maan mök­ki­reis­sun yhtey­des­sä. Hei­dän mie­les­tään hyvä ystä­vä on luo­tet­ta­va ja rehellinen.

– Näil­le­hän se ystä­vyys ja yhtei­se­lo­kin perus­tu­vat, Jou­ko Tau­riai­nen totesi.

Oulun­sa­los­ta ystä­vi­neen lou­naal­le Yli-Iihin huraut­ta­nut Elsa Kaik­ko­nen tuu­ma­si, että luo­tet­ta­vuu­den lisäk­si hyvä ystä­vä on sel­lai­nen, joka tulee ja aut­taa, ja jol­le voi ker­toa ilot ja surut.

– Ystä­vä on se, joka paran­taa päivän.

Yli-iiläi­nen Päi­vi Yli­siu­rua ker­toi, että hyvä ystä­vä on samal­la aal­to­pi­tuu­del­la, ja hänen kans­saan on muka­vaa ja tur­val­lis­ta olla.

– Jos tulee eri­mie­li­syyk­siä, nekin voi hel­pos­ti sopia.

Punai­sen Ris­tin Yli-Iin osas­ton tuo­reen puheen­joh­ta­jan, Mer­ja Kir­ja­vai­sen mie­les­tä hyvä ystä­vä on luo­tet­ta­va ja aina saatavilla.

– Mie­les­tä­ni tääl­lä maa­seu­dul­la se koros­tuu ja tääl­lä naa­pu­rei­hin­kin voi luot­taa, että apua on aina saa­ta­vil­la. Tääl­lä ele­tään ihmi­sen kokois­ta elä­mää, hän sanoi.

Yli-Iin osas­ton hal­li­tuk­sen jäsen ja ensia­pu­ryh­mä­läi­nen Tui­re Haa­pa­nie­mi poh­ti ystä­vyyt­tä siten, että se on ja säi­lyy, vaik­ka väli­mat­kaa oli­si tai oli­si kulu­nut pit­kään niin, ettei oltai­si nähty.

– Ystä­vän kans­sa voi jakaa ilot ja surut vai­keis­sa­kin elä­män vai­heis­sa, ja jut­tu jat­kuu sii­tä, mihin jää­tiin, vaik­ka aikaa oli­si ollut­kin välissä.

Yli-Iin osas­to jakoi ystä­vän­päi­vä­nä Salen edes­sä hedel­mäis­tä kana­pa­taa jopa 130 hen­gel­le. Pata sekä mak­ka­ra, kah­vit ja itse lei­vo­tut pul­lat teki­vät kaup­pan­sa niin hyvin, että ruo­kaa piti val­mis­taa välil­lä lisää.

Sop­pa­mes­ta­ri­na hää­ri yli-iiläi­nen Heik­ki Yli­siu­rua, joka on muka­na Punai­sen Ris­tin muo­ni­tus­ryh­mäs­sä. Myös mui­ta ryh­män jäse­niä oli Yli-Iis­sä muka­na aut­ta­mas­sa tapah­tu­man jär­jes­te­lyis­sä. Ryh­mä on osa Ruo­kaa ja osal­li­suut­ta ‑han­ket­ta, joka on kol­mi­vuo­ti­nen­So­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen avus­tus­kes­kuk­sen rahoit­ta­ma ja Punai­sen Ris­tin toteut­ta­ma pro­jek­ti, jon­ka tavoit­tee­na on kehit­tää ruo­ka-avun oheis­toi­min­taa parem­min avun­saa­jien tar­pei­ta vastaavaksi.

– Kas­tel­lis­sa on tämän ryh­män ruo­ka­ja­ko joka toi­nen viik­ko. Samal­la siel­lä jae­taan myös ruo­ka­kas­se­ja. Olen ollut sii­nä toi­min­nas­sa muka­na nyt vuo­den ver­ran, Yli­siu­rua kertoo.

Han­ke päät­tyy ensi vuo­teen, mut­ta muo­ni­tus­ryh­mä jat­kaa toi­min­taan­sa Punai­sen Ris­tin Oulun osas­ton alai­suu­des­sa. Ryh­mä voi toi­mia muo­nit­ta­ja­na monen­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä, myös hälytystilanteissa.

Myös Punai­sen Ris­tin Oulun pii­rin työn­te­ki­jät oli­vat Yli-Iis­sä jutut­ta­mas­sa pai­kal­le poi­ken­nei­ta. He tar­jo­si­vat päi­vän aika­na pai­kal­li­sil­le muun muas­sa vink­ke­jä tur­val­li­seen arkeen ja lis­taa, jon­ka avul­la pys­tyy tar­kis­ta­maan, onko ikäih­mi­sen koti tur­val­li­nen paik­ka asua.

Punai­sen Ris­tin Yli-Iin osas­tos­sa on täl­lä het­kel­lä rei­lut 70 jäsen­tä. Ensia­pu­ryh­mäs­sä on nyt seit­se­män jäsen­tä ja poruk­ka har­joit­te­lee osin myös yhdes­sä lähio­sas­to­jen kans­sa. Mer­ja Kir­ja­vai­sen mukaan oli­si hie­noa, jos toi­min­taan saa­tai­siin nyt uusia jäse­niä. Eri­tyi­ses­ti nuo­ria kai­vat­tai­siin mukaan ensia­pu­ryh­män toi­min­taan. Punai­sel­la Ris­til­lä on Yli-Iis­sä myös kouluyhteistyötä.

– Ongel­ma­na meil­lä on tääl­lä se, että nuo­ret läh­te­vät mel­ko var­hai­ses­sa vai­hees­sa pois paik­ka­kun­nal­ta, Kir­ja­vai­nen sanoo.

Ensia­pu­ryh­mäs­sä ope­tel­laan ensia­pua ja mui­ta val­mius­tai­to­ja sään­nöl­li­sis­sä ryh­mäil­lois­sa ja har­joi­tuk­sis­sa. Ensia­vun lisäk­si pää­set opet­te­le­maan esi­mer­kik­si etsin­tä­tai­to­ja, radio­pu­he­li­men käyt­töä, hen­kis­tä tukea ja joh­ta­mis­tai­to­ja. Har­joit­te­lu ryh­mäs­sä on mak­su­ton­ta, eikä sii­hen vaa­di­ta ennak­ko­tie­to­ja tai ‑tai­to­ja. Vapaa­eh­toi­set ja kou­lu­te­tut ensia­pu­ryh­mä­läi­set päi­vys­tä­vät eri tapah­tu­mas­sa anta­mas­sa ensia­pua. Monet ensia­pu­ryh­mät osal­lis­tu­vat myös Vapaa­eh­toi­sen pelas­tus­pal­ve­lun hälytystehtäviin.