Toimittajalta

Puhe­lin kilah­taa saa­pu­neen vies­tin mer­kik­si. Avaan vies­tin ja yllä­tyn. Sii­nä lukee vain “Kii­tos.” Muis­tu­tin vel­jeä­ni äitim­me tule­vas­ta syn­ty­mä­päi­väs­tä ja sii­nä vas­taus. Tyly ja kyl­mä pelk­kä kii­tos. Mis­sä ovat emo­jit, joi­den perus­teel­la tie­dän vel­je­ni ole­van kii­tol­li­nen muis­tu­tuk­ses­ta sekä iloi­nen tär­keäs­tä tapah­tu­mas­ta? Hymiöi­den ja emo­jien käyt­tö on yleis­ty­nyt äly­pu­he­li­mien ja eri­lais­ten vies­ti­so­vel­lus­ten myö­tä ja nyt pelk­kä asia­pi­toi­nen ja kie­lio­pil­li­ses­ti oikein kir­joi­tet­tu vas­taus voi tun­tua louk­kaa­val­ta eten­kin kes­ki-ikäis­ten ja sitä nuo­rem­pien vies­ti­jöi­den keskuudessa.

Vähän tämä nolot­taa­kin, mut­ta tämän tal­ven hiih­to­suo­ri­tuk­se­ni on jää­nyt kyl­lä kovin vaa­ti­mat­to­mak­si. Taka­na on vain 4 kilo­met­riä. Jos­kus olen yltä­nyt tuhan­teen hiih­to­ki­lo­met­riin tal­ven aika­na. Sel­lai­seen mää­rään ei ole tänä tal­ve­na enää mitään mahdollisuuksia.

Ensi vii­kon lopul­la tulee kulu­neek­si vuo­si sii­tä, kun Venä­jä hyök­kä­si Ukrai­naan. Moni meis­tä kysyy yhä, että mik­si. Jär­jel­lis­tä seli­tys­tä ei ole, jos asi­aa poh­tii län­si­mai­sen arvo­poh­jan kaut­ta. Itse asias­sa Venä­jän mat­kan var­rel­la muut­tu­vat perus­te­lut tun­tu­vat yhä harhaisemmilta.

Myös sitou­tu­mat­to­man pai­kal­lis­leh­den, kuten Ran­ta­poh­jan, suo­ra­nai­siin vel­vol­li­suuk­siin kuu­luu olla osa maan tär­kein­tä kan­san­val­lan tapah­tu­maa eli edus­kun­ta­vaa­le­ja. Leh­ti ei ole vaa­leis­sa toi­mi­ja, mut­ta rapor­toi­ja ja taus­to­jen ker­to­ja se on. Onkin ehkä syy­tä ker­toa muu­ta­mia asioi­ta, mihin aiom­me Ran­ta­poh­jas­sa keskittyä.

Toi­von, että jokai­nen lukio­lai­nen saa viet­tää yhtä mie­leen­pai­nu­vat ja iki­muis­toi­set juh­la­päi­vät, kuin itse aikoi­naan sain. Lukio on kovaa työ­tä, joten välie­tap­pien juh­lis­ta­mi­nen ennen var­si­nais­ta lak­kiais­päi­vää on täy­sin ansaittua.

Kes­kus­te­lua Suo­men met­sis­tä ja sii­tä, mihin nii­tä saa käyt­tää sekä nii­den tilas­ta, käy­dään nyt vai­meam­pa­na kuin ehkä pari kuu­kaut­ta sit­ten. Lie­kö syy­nä se, että edus­kun­ta­vaa­lit lähestyvät.

Yli­kii­min­gis­sä ollaan ajau­tu­mas­sa ikä­vään tilan­tee­seen kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan suh­teen, jos kil­pai­lu­tus­asiat Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lu­een (Poh­de) kans­sa eivät sel­viä. Tyh­jän pääl­le on jää­mäs­sä jopa kym­me­niä työ­toi­min­nan asiak­kai­ta. Työ­toi­min­ta on ollut monel­le tär­keä kiin­ne­pis­te elä­mäs­sä ja pon­nis­tus­lau­ta itsen­sä kehit­tä­mi­seen ja työllistymiseen.

Joku kysyi, että kuin­kas se tele­vi­sio­ton tam­mi­kuu sujuu. Ker­roin tele­vi­sio­paas­tos­ta täl­lä pai­kal­la tam­mi­kuun alus­sa. Kii­tos hyvin, ja sil­lä on ollut vai­ku­tus­ta moneen asiaan.