Tienvarsille on alkanut ilmestyä numeroituja naamankuvia kuin sieniä sateella. Eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa kuukausi ja kampanjatahti kiihtyy. Vaalitelttoja viritellään äänestäjien kalastamiseen. Vaalikansalle on tarjolla jälleen kahvia ja makkaraa höystettynä aatteen palolla.
Vaikka somekampanjointi bittiavaruudessa saa yhä enemmän sijaa, puolueissa uskotaan yhä vahvasti ehdokkaitten jalkautumiseen kansan pariin. Hyvä niin. Olen kuullut, että joillekin äänestäjille ehdokkaan tai tukijoukon henkilökohtaisella kohtaamisella kasvokkain on ollut ratkaiseva merkitys äänestyspäätökseen. Käsitykset puoluetta ja ehdokasta kohtaan voivat vahvistua tai muuttuakin.
Meitä äänestäjiä on moneen lähtöön. Yhdelle voi olla selvää koko elämän ajan, mitä puoluetta äänestää. Toisille vaalit ovat aina avoimet markkinat, joissa valinnan ratkaisevat sen hetkinen vallitseva tilanne, tunne tai tuttuus. Aina löytyy myös kansalaisia, joita vaalit eivät kiinnosta pätkääkään ajatuksella, ettei hyövää äänestää tai poliittinen peli on alkanut kyllästyttää.
Toivottavasti nukkuvien puolueiden kannattajien joukko ei kasva. Kuten historia on opettanut, yksi ääni voi ratkaista isojakin asioita. Onneksi nyt pitkästä aikaa puolueiden erilaiset ideologiat ovat alkaneet erottua toisistaan yhä selvemmin. Toki yhteisten asioiden hoidossa tarvitaan myös erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Se vasta taito onkin.
Kun huhtikuu on humauttanut ja uudet päättäjät on saatu valittua kansankunnan kaapin päälle, pääsemme toukokuussa jännittämään miten Käärijä-artistin Cha cha cha ‑kappale pärjää euroviisuissa. Vaikka me suomalaiset olemme aika pessimistisiä, ennakkosuosikin asemaan ja euroviisuvoittoon jaksamme aina uskoa.
Toivokaamme parasta kaikilla rintamilla. Ehkä tarvitsemme näinä erikoisina aikoina Käärijän hulluttelevaa viisua: Nyt lähden tanssimaan niinku cha cha cha cha enkä pelkääkään tätä maailmaa…