Scott Der­rick­son kuu­luu James Wanin (Con­ju­ring-sar­ja) ohel­la nii­hin nyky­päi­vän elo­ku­vaoh­jaa­jiin, jot­ka tun­tu­vat par­hai­ten ole­van peril­lä sii­tä, mikä suur­ta ylei­söä pelot­taa. Der­rick­so­nin elo­ku­va Sinis­ter (2012) nimet­tiin vuo­den 2020 brit­ti­tut­ki­muk­ses­sa jopa maa­il­man pelot­ta­vim­mak­si elokuvaksi.

Tun­tuu­ko jos­kus TV-sar­jo­ja kat­soes­sa, että jak­son aika­na ei tun­nu tapah­tu­van hir­veäs­ti mitään? Van­ho­jen, pit­kään jat­ku­nei­den sar­jo­jen koh­dal­la tämä on ymmär­ret­tä­vää: jokai­nen jak­so ei voi olla täyn­nä toi­min­taa ja kään­tei­tä, jot­ta uudet­kin kat­so­jat pää­se­vät hel­pos­ti mukaan.

Kau­hu­kir­jal­li­ja Step­hen Kin­gin teok­set ovat löy­tä­neet tien­sä val­ko­kan­kail­le jo kuu­del­la eri vuo­si­kym­me­nel­lä. Vaik­ka välil­lä suo­sio on not­kah­del­lut, jät­ti­hi­tik­si nous­sut klov­ni­kau­hu It (2017) sai aikaan uuden King-sovi­tus­ten aal­lon, jol­le ei näy loppua.

Poh­jois­mai­nen dek­ka­ri eli Nor­dic Noir nousi vii­me vuo­si­kym­me­nel­lä val­tai­saan suo­sioon. Laji­tyy­pin kes­kei­set piir­teet, syr­jäi­nen pik­ku­kau­pun­ki, sosi­aa­li­ses­ti rajoit­tu­nut pää­hen­ki­lö, raa’at rikok­set ja synk­kä ulkoa­su kiin­nos­ti­vat ylei­söä niin Poh­jo­las­sa kuin ulkomaillakin.

Maa­il­man­laa­jui­nen pan­de­mia on mou­ka­roi­nut elo­ku­va-alaa jo pian parin vuo­den ajan. Tun­ne­lin pääs­sä näkyy kui­ten­kin vih­doin valoa, kun vii­mei­set­kin ylei­sö­ra­joi­tuk­set pois­tu­vat elo­ku­va­teat­te­reis­ta loka­kuun alus­sa. Tus­kin mikään elo­ku­va sopii juh­lis­ta­maan tätä parem­min kuin har­taas­ti odo­tet­tu uusi James Bond ‑agent­ti­seik­kai­lu.