Elo­ku­va: Jul­ki­suu­den kirot teke­vät uutuus­ko­me­dias­ta tragedian

Outi Mäenpää palaa valkokangaselokuvan pääosaan 14 vuoden tauon jälkeen.

Menes­ty­mi­nen omas­sa elä­mäs­sään on suh­teel­li­nen käsi­te. Tämän saa huo­ma­ta myös jul­ki­suu­den valo­kei­las­sa vuo­si­kausia pais­ta­tel­lut tv-psy­kiat­ri, joka saa kut­sun enti­sen rakas­tet­tun­sa häi­hin. Nyt jos­tain pitäi­si löy­tää kor­kean pro­fii­lin kump­pa­ni, ettei totuus oman sivii­lie­lä­män sää­lit­tä­väs­tä tilas­ta täy­sin pudot­tai­si jalus­tal­ta mui­den sil­mis­sä. Täs­sä ovat läh­tö­koh­dat syk­syn uudel­le koti­mai­sel­le elo­ku­val­le Vuo­si­sa­dan häät, joka tulee ensi-iltaan­sa 15. lokakuuta.

Elo­ku­van pää­osas­sa näh­tä­vä Outi Mäen­pää kuu­luu Suo­men nimek­käim­piin näyt­te­li­jöi­hin. Vaik­ka nelin­ker­tai­nen Jus­si-voit­ta­ja on val­ko­kan­kail­la tut­tu näky, edel­li­ses­tä pää­osas­ta on ehti­nyt vie­räh­tää tovi: Pet­ri Kotwican ohjaa­ma Mus­ta jää ilmes­tyi vuon­na 2007. Mäen­pää kuvai­lee­kin tun­nel­mi­aan jän­nit­ty­neik­si, eteen­kin kun hänen hah­mon­sa ero­aa mer­kit­tä­väs­ti hänen tähä­nas­ti­sen uran­sa muis­ta roolitöistä.

_ Tuol­lai­nen raja­ton per­soo­na, joka sekoi­lee oikein ura­kal­la, on todel­la jän­nit­tä­vä lait­taa eet­te­riin ihmis­ten eteen. Onnek­si aikaa teh­dä elo­ku­vaa oli pal­jon ja hah­moon pys­tyi paneu­tu­maan kun­nol­la. Minus­ta on tär­ke­ää, että vaik­ka elo­ku­va sai­si arvos­te­luis­sa vain yhden täh­den, niin tie­dät kui­ten­kin itse yrit­tä­nee­si par­haa­si, Mäen­pää kuvailee.

Mäen­pään roo­li­hah­mo elo­ku­vas­sa on oma­laa­tui­nen ja egois­ti­nen Vii­ma von Aus­gezeich­net. Hie­man Johan­na Tukiai­sen, Dr. Phi­lin ja Jari Saras­vuon ris­tey­tyk­sel­tä tun­tu­val­la hah­mo on kau­ka­na Mäen­pään tun­ne­tuik­si teh­neis­tä vah­vois­ta nais- ja äiti-roo­leis­ta. Vii­ma ei tosin ole hän­kään pel­käs­tään koo­mi­nen kohel­ta­ja, vaan taus­tal­la on täs­sä­kin traa­gi­nen poh­ja­vi­re. Mäen­pään mukaan hah­mo on myy­nyt sie­lun­sa julkisuudelle.

– Vii­ma on luo­nut itses­tään kuvan hyvin pär­jää­vä­nä ja vah­va­na ihmi­se­nä, joka on kui­ten­kin sisäl­tä hyvin yksi­näi­nen ja rik­ki. Sel­lai­nen epä­suh­ta oirei­lee pakos­ta­kin yksi­tyi­se­lä­män puolella.

Täs­sä mie­les­sä elo­ku­va sival­taa tar­kas­ti nykyi­sen some-aika­kau­den hen­keä. Mäen­pään hah­mon tra­ge­dia ei ole niin­kään rak­kau­den puu­te, vaan itse­luo­tu jul­ki­nen pai­ne ja näyt­tä­mi­sen­tar­ve. Tun­teet ovat lopul­ta täy­sin sivuseik­ka. Ulkoi­set pai­neet oirei­le­vat rajun impul­sii­vi­se­na, jopa itse­tu­hon rajo­ja lähen­te­le­vä­nä käy­tök­se­nä, jol­lais­ta elo­ku­van ohjaa­ja Mar­ja Pyyk­kö on menes­tyk­sek­kääs­ti kuvan­nut aiem­min muun muas­sa läpi­mur­toe­lo­ku­vas­saan Sis­ko tah­toi­sin jää­dä (2010).

– Olen meto­di­näyt­te­li­jä, eli minul­le on tär­ke­ää, mil­tä hah­mo näyt­tää ja tun­tuu. Olen oppi­nut luo­pu­maan aja­tuk­ses­ta, että minun tar­vit­si­si täy­sin ymmär­tää esit­tä­mää­ni hah­moa. Minä vain toi­min, Mäen­pää kiteyttää.

Kiin­nos­ta­vis­ta läh­tö­koh­dis­taan huo­li­mat­ta Vuo­si­sa­dan häät sor­tuu koti­mais­ten kome­diae­lo­ku­vien hel­ma­syn­tiin: se ei ole kovin haus­ka. Niin viih­dyt­tä­vää kuin Mäen­pään pidät­te­le­mä­tön­tä menoa onkin aluk­si seu­ra­ta, alkaa kat­ke­ran nai­sen vii­nan­huu­rui­nen hor­toi­lu nopeas­ti puu­dut­taa. Tämä lie­nee aina­kin osin tar­koi­tuk­sel­lis­ta. Huvit­ta­vis­ta tilan­teis­ta huo­li­mat­ta Pyy­kön muis­ta ohjaus­töis­tä tut­tu ahdis­ta­vuus nousee var­sin­kin lop­pu­puo­lel­la hal­lit­se­vak­si tunnetilaksi.

Jus­si-voit­ta­ja Alek­si Bar­dyn kynäi­le­mä käsi­kir­joi­tus ei ole sekään mikään lois­to­suo­ri­tus. Punai­nen lan­ka tun­tuu huk­ku­van tuon tuos­ta, Mat­lee­na Kuus­nie­men ja Juho Milo­nof­fin sinän­sä kiin­nos­ta­vat hah­mot jää­vät täy­sin pait­sioon, eikä Mik­ko Lep­pi­lam­pi­kaan saa kun­nol­lis­ta teke­mis­tä palk­kan­sa eteen.

Vuo­si­sa­dan häät

Ohjaus: Mar­ja Pyykkö

Pää­osis­sa: Outi Mäen­pää, Mik­ko Lep­pi­lam­pi, Mat­lee­na Kuus­nie­mi, Juho Milo­noff, Lau­ri Maijala

Ensi-ilta: 15.10.2021

Arvio: 2/5