Sotai­sat säkeet teki­vät Rune­ber­gis­tä kansallisrunoilijan

J.L. Runebergin suosion taustalla ovat hänen tekstiensä käyttökelpoisuus itsenäistymisen alkuaikojen myrskyissä. Kuva Y.K. Yrjö-Koskisen vuoden 1905 kansakoulun historian oppikirjasta (WSOY).

Hel­mi­kuun 5. päi­vä vie­te­tään Johan Lud­vig Rune­ber­gin (1804–1877) syn­ty­män vuo­si­päi­vää. Suo­men­ruot­sa­lais­ta Rune­ber­gia on 1800-luvun lop­pu­puo­lel­ta saak­ka pidet­ty maam­me viral­li­se­na “kan­sal­lis­ru­noi­li­ja­na”. Hänen syn­ty­mä­päi­vän­sä on yksi maam­me van­him­pia suur­mies­ten lipu­tus­päi­viä. Nyky­päi­vän näkö­kul­mas­ta täl­lai­nen tit­te­li saat­taa tar­kem­min aja­tel­len tun­tua hie­man omi­tui­sel­ta: kuin­ka suo­men­ruot­sa­lai­nen, ainoas­taan ruot­sik­si kir­joit­ta­nut risa­tau­ti­nen pie­tar­saa­re­lai­nen saa­vut­ti maas­sam­me täl­lai­sen ase­man aika­na, jol­loin aja­tus itse­näi­ses­tä Suo­mes­ta ei… 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus