Kol­mas Hei­nä­hat­tu ja Vilt­ti­tos­su -elo­ku­va antaa lap­si­näyt­te­li­jöil­le tilaa

Rakastettu lastenkirjasarja palaa valkokankaille uusien kasvojen voimin. Lenka Hellstedt (keskellä) sai ohjattavakseen Matilda Pirttikankaan (vas.) ja Emelia Levyn.Rakastettu lastenkirjasarja palaa valkokankaille uusien kasvojen voimin. Lenka Hellstedt (keskellä) sai ohjattavakseen Matilda Pirttikankaan (vas.) ja Emelia Levyn.

Hei­nä­hat­tu ja Vilt­ti­tos­su ovat kir­jai­li­ja­si­sa­rus­ten Sinik­ka ja Tii­na Nopo­lan luo­ma las­ten­kir­ja­sar­ja. Elo­ku­via kir­jois­ta on teh­ty tähän men­nes­sä kak­si: Hei­nä­hat­tu ja Vilt­ti­tos­su vuon­na 2002 sekä Hei­nä­hat­tu, Vilt­ti­tos­su ja Ruben­sin vel­jek­set vuon­na 2017. Nyt elo­ku­va­teat­te­rei­hin saa­puu sar­jan tuo­rein osa Hei­nä­hat­tu, Vilt­ti­tos­su ja ärhäk­kä kou­lu­lai­nen.

Las­te­ne­lo­ku­vil­le tyy­pil­li­seen tapaan uusi elo­ku­va tuo muka­naan myös uusia kas­vo­ja. Ruben­sin vel­jek­sis­sä esiin­ty­neet Nii­na Lah­ti­nen, Joo­nas Nord­man, Kris­se Sal­mi­nen ja kump­pa­nit palaa­vat roo­lei­hin­sa, mut­ta pää­osis­sa näh­dään täl­lä ker­taa pai­kal­lis­ta­kin väriä: Hei­nä­ha­tun roo­lis­sa näh­dään oulu­lai­nen Eme­lia Levy, joka on tut­tu muun muas­sa kesä­teat­te­rin lavoil­ta. Vilt­ti­tos­sun roo­lis­sa näh­dään Kan­kaan­pääs­tä kotoi­sin ole­va Matil­da Pirt­ti­kan­gas.
Nuo­ret näyt­te­li­jät tun­nus­tau­tu­vat molem­mat kir­ja­sar­jan ystä­vik­si. Molem­mat ker­to­vat luke­neen­sa niis­tä useam­man kuin ovat viit­si­neet las­kea. Yhtä suo­sik­kia on mah­do­ton­ta sanoa.
— Kir­jois­sa paras­ta on se, että niis­sä tapah­tuu koko ajan. Mikään koh­ta ei jää tyl­sis­tyt­tä­mään, Matil­da Pirt­ti­kan­gas kuvai­lee.

Tytöt ker­to­vat har­ras­ta­van­sa pal­jon eri­lai­sia tai­teen­la­je­ja, mut­ta elo­ku­van pää­roo­leis­sa he oli­vat molem­mat nyt ensim­mäis­tä ker­taa. Koke­mus oli mie­lui­sa. Tytöt ker­to­vat pitä­neen­sä eri­tyi­ses­ti sii­tä, että uudes­sa elo­ku­vas­sa Hei­nä­ha­tul­la ja Vilt­ti­tos­sul­la on isom­pi roo­li kuin edel­li­ses­sä elo­ku­vas­sa.

– Tämä elo­ku­va on vähän enem­män kuin se ensim­mäi­nen elo­ku­va. Se on vähän surul­li­nen, aina­kin Hei­nä­ha­tul­le, Eme­lia Levy ker­too.

Elo­ku­vas­sa Hei­nä­hat­tu on juu­ri aloit­ta­nut kou­lun­käyn­nin. Tämä luon­nol­li­ses­ti har­mit­taa nuo­rem­paa Vilt­ti­tos­sua, joka ei haluai­si viet­tää päi­vi­ään yksin koto­na iso­si­kon olles­sa kou­lus­sa. Erää­nä päi­vä­nä Vilt­ti­tos­sul­le tar­jou­tuu mah­dol­li­suus sekoit­taa Hei­nä­ha­tun suun­ni­tel­mat, mis­tä seu­raa­kin pal­jon suu­rem­pi seka­sor­to.

– Elo­ku­va ker­too kateu­des­ta ja ulko­puo­lel­le jää­mi­sen pelos­ta, tii­vis­tää elo­ku­van ohjaa­ja Len­ka Hells­tedt.
Len­ka Hells­tedt on pit­kän lin­jan elo­ku­va-ammat­ti­lai­nen, joka on työs­ken­nel­lyt perä­ti nel­jäl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä. Hänen menes­ty­neim­mät työn­sä, Minä ja Mor­ri­son (2001) ja Maa­ta meren alla (2009) ovat olleet alle 30-vuo­tiai­den nais­ten kas­vu­ta­ri­noi­ta. Nyt hän pää­si tart­tu­maan ensim­mäis­tä ker­taa las­te­ne­lo­ku­van laji­tyy­piin.

Hells­tedt ker­too itse kas­va­neen­sa Pep­pi Pit­kä­tos­su -kir­jo­jen paris­sa. Hänen mukaan­sa Hei­nä­ha­tun ja Vilt­ti­tos­sun maa­il­mas­sa on jotain saman­kal­tai­suut­ta kuin Astrid Lingre­nin klas­si­kois­sa.

– Hei­nä­ha­tun ja Vilt­ti­tos­sun yti­mes­sä on dile­ma sii­tä, pitäi­si­kö olla kilt­ti vai tuh­ma. Se on hyvin aja­ton ja uni­ver­saa­li tee­ma, johon on help­po samais­tua.
Elo­ku­va­his­to­rian var­hai­nen pio­nee­ri D.W. Grif­fith tote­si aikoi­naan, että elo­ku­van­te­ki­jän ei pitäi­si kos­kaan teh­dä töi­tä “las­ten tai eläin­ten kans­sa”. Aja­tus saa ohjaa­jan nau­rah­ta­maan. Hän antaa mie­lel­lään täy­den tun­nus­ten nuo­ril­le näyt­te­li­jöil­leen ja koros­taa, miten muka­va hei­dän kans­saan oli työs­ken­nel­lä.
– Lap­set ovat hyvin mut­kat­to­mia työ­ka­ve­rei­ta. Näyt­te­le­mi­nen on lap­sil­le kuin vaka­vaa leik­kiä, tote­aa Len­ka Hells­tedt.