Toimittajalta

Vla­di­mir Puti­nin joh­ta­man Venä­jän aiheut­ta­mal­la krii­sil­lä on pit­kät jäl­jet koko maa­il­maan ja ne ulot­tu­vat ihmis­ten elä­mään tän­ne Poh­jois-Poh­jan­maal­le asti. Mut­ta toi­sin kuin Ukrai­nas­sa on tapah­tu­nut jo vuo­des­ta 2014 asti, tääl­lä ei kukaan onnek­si kuole.

Kun on viet­tä­nyt töis­sä kah­dek­san tun­tia tie­to­ko­neen ruu­dun ääres­sä ja koto­na kol­me lisää tele­vi­sion välk­kees­sä, ei tie­dä pahas­sa maa­il­mas­sa ole­van­sa­kaan. Ja kun koti­väes­tä jokai­nen saat­taa kat­sel­la omaa ruu­tu­aan eli tele­vi­sio­ta, tie­to­ko­net­ta, padia tai äly­pu­he­lin­ta, niin voi sanoa että jokai­sel­la on toti­ses­ti oma digikuplansa.

En tie­dä oli­ko ennen kaik­ki parem­min, mut­ta monel­la suo­ma­lai­sel­la kir­kon­ky­läl­lä on koet­tu val­ta­va muu­tos muu­ta­man vii­me vuo­si­kym­me­nen aika­na. 90-luvun pank­ki­krii­si vei kylä­ku­vas­ta useim­pien pank­kien kont­to­rit ja 2000-luku vii­mei­sen­kin. 80- ja 90-luvuil­la alet­tiin lak­kaut­taa sivu­ky­lien kou­lu­ja ja oppi­laat työn­net­tiin bus­sei­hin, kun ope­tus kes­ki­tet­tiin kir­kon­ky­läl­le. Samoil­ta sivu­ky­lil­tä lop­pui­vat kaup­pa­pal­ve­lut ja lopul­ta kaup­pa­pal­ve­lu­jen tar­jon­ta on supis­tu­nut kirkonkyliltäkin.