Toi­mit­ta­jal­ta: Nyt on oikea aika seu­ra­ta luon­toa

Kun vel­je­ni lähet­ti jokin aika sit­ten meil­le ihas­tel­ta­vak­si live­ku­vaa kuo­riu­tu­vis­ta vii­riäi­sen­poi­ka­sis­ta muis­tin, että net­ti on pul­lol­laan eri­lai­sia live­lä­he­tyk­siä luon­non herää­mi­ses­tä kevää­seen ja kesään.

Oman lait­teen näy­töl­tä voi seu­ra­ta niin kyi­den, norp­pien kuin kala­sääk­sien ja mui­den lin­tu­jen keväi­siä puu­hia. Norp­pa tosin näyt­täy­tyy kuvis­sa vain aika ajoin, mut­ta esi­mer­kik­si kala­sääk­sien pesäl­lä on hau­to­mi­nen täy­des­sä käyn­nis­sä. Peto­lin­tu­jen kalan­saa­liit ja pesän kohen­te­lu ovat ker­ras­saan vie­hät­tä­vää seu­rat­ta­vaa. Ja entä­pä sit­ten, kun poi­ka­set alka­vat kuo­riu­tua ja saam­me naut­tia niit­ten ruo­kai­luis­ta ja elä­mään opet­te­lun het­kis­tä?

Toi­saal­ta nyt on oikein­kin otol­li­nen aika läh­teä luon­toon kat­so­maan, miten kaik­ki alkaa pik­ku­hil­jaa päi­vän piden­tyes­sä viher­tää. Lin­nut sir­kut­ta­vat täy­del­lä innol­la ja per­ho­set sekä kima­lai­set len­näh­te­le­vät läm­pi­mil­lä pai­koil­la.

Kou­lu­lai­nen sai kevään teh­tä­väk­si teh­dä luon­to­ret­kiä ja tark­kail­la, mitä kaik­kea ret­ken aika­na luon­nos­sa näkyy. Ensim­mäi­sel­lä ret­kel­lä Jää­lin Kala­mäen taka­met­siin näim­me pit­kok­sil­la päi­vää pais­tat­te­le­van sisi­lis­kon, jota koi­ra peläs­tyi niin pahan­päi­väi­ses­ti, että mat­ka mel­kein tys­sä­si sii­hen. Kur­ki puo­les­taan etsi las­keu­tu­mis­paik­kaa lähei­sel­le suol­le ja vesi­lin­nut uis­ken­te­li­vat kais­li­kois­sa. Innok­kaim­mat pie­net, vih­reät leh­det työn­tyi­vät jo rus­kean ruo­hon seas­ta ja vii­mei­set jää­lau­tat lipui­vat rau­hal­li­ses­ti koh­ti jär­veä. Laa­vul­la istues­sam­me pomp­pi pai­kal­le ute­lias väs­tä­räk­ki.

Ter­ve­tu­loa kesä ja lisään­ty­nyt valoi­sa aika.