- Kouluvierailut Nepalissa olivat Päivi Ahosen mukaan aina innostavia, sillä lapset esittivät osaamistaan iloisina.(Kuva: Päivi Ahonen)
Tein töitä Nepalissa äidinkielisen opetuksen kehittämishankkeessa vuoden 2010 molemmin puolin noin 1,5 vuotta. Hanke on paras opetusalan hanke, jota olen ollut toteuttamassa. Suomen kehitystuella kuudella aluehallintoalueella oppilaat saivat kolmen ensimmäisen vuoden ajan opetuksen äidinkielellään. Kieliä alueilla oli seitsemän.
Kävin työmatkoilla lähes kaikilla alueilla, joissain autolla, kaukana olevilla hallintoalueilla paikallisilla lennoilla. Lennot menivät hyvin, vaikka jännitti. Juuri muutamia kuukausia aikaisemmin yksi lento oli törmännyt vuorenrinteeseen ja suomalainen edustuston työntekijä kuoli onnettomuudessa. Koneen laskeutuessa joillekin pienille lentokentille, lentokentän työntekijät ajoivat kentän kiitoradan lähellä ruohikolla ruohoa syövät lehmät pois.
Kouluissa vierailu oli aina mielenkiintoista ja innostavaa. Lapset esittivät osaamistaan ja paikallinen opettaja oli innoissaan, kun sai opettaa äidinkielellään. Oppikirjat olivat opettajat itse tehneet. Nepalin valtakunnallista kieltä ei kaikille etäisillä maaseutualueilla puhuttu ja käytännössä siitä seurasi, että lapset lopettivat koulunkäynnin ensimmäisten vuosien jälkeen, jos opettaja ei opettanut heidän kielellään. Äidinkielinen opetus oli hyvä alku kouluvuosille, eivätkä lapset niin helposti keskeyttäneet koulua, kun olivat ymmärtäneet opettajan opetusta.
Nepalissa puhutaan noin 70–80 kieltä, joista vain osa on kirjoitettuja kieliä. Puhuttujen kielten luku ei ole tarkka, koska pienten kieliryhmien kieliä kuolee ja häviää kaiken aikaa.
Nyt kun muistelen koulunkäyntiä, tulee väistämättä mieleen omien kouluvuosien alku Joloskylällä. Olin oppilaana kylän kansakoulussa neljä vuotta ennen kuin siirryin Ouluun oppikouluun. Koulurakennus on edelleen lähellä minua – noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Ekaluokan ihana opettaja keksi, että jos ei jaksa syödä hernekeittoannosta loppuun, sai välillä nousta käytävälle hyppimään. Tuohon aikaan syötiin kouluissa pulpeteissa.
Rapistuneen, tyhjän koulurakennuksen vieressä on kylän hieno yhteisö- ja urheilutalo, Haaponiemen halli. Nyt ei olla kuitenkaan yli kuukauteen käyty jumpassa, joogassa tai kahvakuulassa. Kun normaalisti kirjoittelen täällä Joloksella, ovat urheiluhallin ohjelmat kaksi kertaa viikossa olleet huippuhyviä henkireikiä. Kunto kohoaa ja virkistää kun tapaa kyläläisiä, ja kuulee hieman, mitä kylässä tapahtuu. Nyt on selvittävä puheluilla ystäville ja naapureille lähellä ja kaukana.
Onneksi on yksi naapuri, jonka kanssa käydään tunnin parin kävelyillä hänen ihanan koiransa kanssa. Kävelyllä pidetään tietenkin turvaväli. Joskus voi soittaa naapurille etäämmällä ja kysyä ehtiikö hän tulla pihalle rupattelemaan. Viimeksi kävi näin ja kun kerroin näistä kolumneista, naapuri kipaisi sisälle ja haki hiljattain koronasta kirjoittamansa runon. Oli todella hieno runo.
Kun valitsin Nepalissa vuonna 2010 asunnon ja menin ensimmäisiä kertoja työpaikalle, piti heti katsoa mistä pääsee poistumaan rakennuksesta, jos tulee maanjäristys. Asuin Katmandussa yllätyksekseni vuoden, buddhalaisen luostarin puutarhassa Boudhan temppelin lähellä.
Sain kuulla väliaikaisessa hotellimajoituksessa asuessani, että luostarin puutarhassa oli kerrostalo, jossa oli vuokralla huoneisto. Kävin katsomassa. Hinta oli kohtuullinen ja päätös tuli pikapikaa. Yksi tärkeä syy oli, että luostarin puutarhassa kasvoi aika paljon puita, mikä vaikutti selvästi siihen, että pihalla oli hieman parempi ilmanlaatu kuin katujen varsilla. Kerrostalo oli rakennettu hiljattain ja heti alkuun minulle kerrottiin, että maanjäristyksen alkaessa ulos on turvallista mennä porraskäytävästä nopeasti. Raput oli rakennettu maajäristyksen kestävästi.
Työpaikalla käytiin sama neuvonpito. Opetushallinnon yksikkö sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa ja katselimme kollegojen kanssa, mikä olisi paras ja nopein keino saada ikkuna auki ja hyppiä pihalle. Kun sitten istuin lentokoneessa matkalla Suomeen töiden loputtua, muistan hyvin huokaisseeni lennolla helpotuksesta; nyt ei enää tarvitse pelätä maanjäristystä.
Järistys tuli sitten noin viisi vuotta myöhemmin ja lopulta sopivan ajan kuluttua menin maanjäristyksen jälkitöihin Nepaliin erään italialaisen tuntemani järjestön kautta. Joka ainoan nepalilaisen kanssa käytiin keskustelu. ”Missä olit maanjäristyksen aikana?”
Nepalissa oli vuonna 2010 usein pitkiä sähkökatkoja. Päädyin tekemään etätöitä luostarin puutarhan asuntolaan. Opetushallinnon yksikössä ei voinut kirjoittaa sähköposteja ja Suomeen oli tarpeen olla yhteydessä. Luostarin puutarhan asunnossakin oli pitkät sähkökatkot. Mutta sitten eräs ystävä viereisestä luostarista keksi ehdottaa. ”Hanki inventori, sähkön varaaja.” Niin tein ja työnteko taas onnistui. Sähköä riitti ja kun halusi säästää sähköä, saattoi kirjoittaa sähköposteja kynttilänvalossa.
Maassa asuvat ulkomaalaiset pääsevät parhaiten omakohtaisesti mukaan nepalilaisen perheen seremonioihin adoptoituna veljenä tai siskona. Sain kutsun Sagarin kotiin vihkimisseremoniaan, jossa hänet vihittiin veljekseni. Buddhalaiseen vähemmistöön kuuluvan newariveljeni juhlissa pienen olohuoneen lattialla kauniisti kuvioidut mandalat oli rakennettu siemenistä, pähkinöistä, hedelmistä, kasveista ja kukista. Seremonia kesti kaksi tuntia. Tiesin, että minun tuli laittaa jossain vaiheessa kukkaköynnös veljeni kaulaan ja tika, punaista väriä hänen otsaansa. Perheen äiti ja sisar toimivat seremoniamestareina. Isä kuvasi tapahtumaa videokameralla. Sitten sisko sanoi yksinkertaisesti: ”Päivi nyt on sinun vuorosi.”.
Olin tutustunut Sagariin jo 80-luvulla kun olimme samassa ohjelmassa, tekemässä vapaaehtoistyötä. Vierailin Sagarin kotona usein ja tunsin jo hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Istuin hänen moottoripyöränsä kyydissä, kun kuljimme pitkin kaupunkia tapaamassa ystäviä. Vuonna 2010 en sitä enää tehnyt. Ilmanlaatu oli huonontunut vuosi vuodelta ja vaikka kuinka käytin suusuojainta tai huivi oli kasvoilla, se ei auttanut.
Koronasaarrossa Joloskylällä voi olla vain iloinen ja onnellinen siitä, että ilma on puhdasta ja raikasta. Välillä paistaa aurinko ja on hienon sininen taivas. Välillä tuulee raikkaasti. Mutta oli millainen ilma tahansa, ilma on puhdasta.
Päivi Ahonen, osa-aikajoloslainen, Ylikiiminki, työskennellyt
kehitysyhteistyötehtävissä eri maissa