Nuoret

Mie­li­pi­de: Irti luu­rin vallasta!

Kun tulen kotiin, syön, teen läk­syt, otan puhe­li­men käteen ja alan selaa­maan sosi­aa­lis­ta medi­aa. Myö­hem­min huo­maan, kuin­ka pal­jon aikaa olen viet­tä­nyt kat­so­mal­la puhe­lin­ta. Pahim­mil­la­ni olen puhe­li­mel­la 12 tun­tia päi­väs­sä, joka on aivan jär­kyt­tä­vä määrä. 

Lue lisää

Mie­li­pi­de: Uni on tärkeää

Olen val­mii­na nuk­ku­maan. Ajat­te­len vie­lä het­ken kat­soa puhe­lin­ta. Huo­maan, että olen­kin kat­so­nut jo kak­si tun­tia puhe­lin­ta, ja huo­men­na pitäi­si herä­tä aikai­sin kou­luun. Kun lopul­ta lai­tan puhe­li­me­ni pois, en saa hel­pos­ti unta, kos­ka minua stres­saa kou­lu ja pää­hä­ni tulee välil­lä ahdis­ta­via aja­tuk­sia. Seu­raa­va­na aamu­na olen väsy­nyt enkä jak­sai­si nous­ta ylös. Monet nuo­ret myös ylia­jat­te­le­vat her­käs­ti eivät­kä sik­si saa unta.

Lue lisää

Lei­ri­kou­lu­ra­haa keräämässä

Me olem­me 5B luok­ka ja kerääm­me rahaa lei­ri­kou­lua var­ten. Emme ole vie­lä tosin päät­tä­neet, mihin läh­dem­me sit­ten kun on riit­tä­väs­ti rahaa. Me teim­me kou­lun alus­sa buf­fe­tin, jon­ka nimi oli Cafe Kiva. Me myim­me siel­lä eri­lai­sia herk­ku­ja esi­mer­kik­si pii­rak­kaa, kark­kia, popcor­nia ja pit­saa. Kaup­pa kävi hyvin ja saim­me sii­tä hyvin rahaa. 


Kii­min­ki­joen kou­lun syystunnelmia

Syk­syi­nen riimiruno

Väri­käs äänekäs,

leh­ti ehti puus­ta maa­han pudota.

Pie­ni sie­ni maa­han tul­la tupsahti.

Rus­ka tulee,

pus­ka on aivan lehdetön.

Syk­syl­lä on pimeää,

kuu­lin lin­nun­lau­lua kimeää.

Ulko­na tar­vin takin ja lakin,

kesä meni kipin kapin.




Mik­si tuu­li kul­kee puuskissa?

Tuu­len­puus­kat kuu­lu­vat var­sin­kin syk­syyn. Mut­ta mis­tä puus­ka saa voi­man­sa ja mik­si puus­ka aika­naan myös pysäh­tyy? Kysyim­me asi­aa Ilma­tie­teen lai­tok­sen asiantuntijalta.


Isän­päi­vä lähes­tyy, mil­lai­nen isä tilas­tois­ta löytyy?

Tilas­to­jen valos­sa suo­ma­lai­set isät eivät ole mikään yhte­näi­nen jouk­ko. Ihme se oli­si­kin, sil­lä Suo­mes­sa on yli 1,2 mil­joo­naa isää. 15−81-vuotiaista mie­his­tä yli puo­lel­la, noin 57 pro­sen­til­la, on lap­sia. Yli 64-vuo­tiais­ta mie­his­tä yli 80 pro­sent­tia on isiä. Isät ja per­heet viet­tä­vät isän­päi­vää tänä vuon­na 13. marraskuuta.



Vauh­dik­kaat kar­ne­vaa­lit Syke-talolla

Syk­syi­nen sää ei hai­tan­nut Syys­kar­ne­vaa­lien viet­toa Syke-talol­la, päin­vas­toin. Tapah­tu­ma ylit­ti niin hen­ki­lö­kun­nan kuin myös nuo­ri­so­ta­lon apuoh­jaa­jien odo­tuk­set. Syys­kar­ne­vaa­leil­la vie­rai­li päi­vän aika­na pal­jon lap­si­per­hei­tä, kou­lu­lai­sia sekä nuo­ria. Ensim­mäi­sen tun­nin aika­na oli kar­ne­vaa­li­toi­mis­tos­ta jo kar­ne­vaa­li­pas­sit lop­pu, ja nii­tä saa­tiin­kin teh­dä useam­pi sata lisää päi­vän aikana.


Apuoh­jaa­jat vauh­dis­sa Kii­min­gin nuok­ka­ril­la – Syys­kar­ne­vaa­lit val­taa­vat Syke-talon piha-alu­een lauantaina

Vii­me tal­ve­na kym­men­vuo­tias Hil­la Mat­ti­la mars­si Kii­min­gin nuok­ka­ril­le ja ilmoit­ti halua­van­sa sin­ne töi­hin. Ohjaa­ja Son­ja Paa­so tote­si tytöl­le, että kun hän ei ole pomo, niin pitää soit­taa pomol­le, joka näis­tä asiois­ta päät­tää. Hil­la soit­ti nuo­ri­so­pal­ve­lui­den Nina Gra­na­til­le, joka ker­toi, että tyt­tö on vie­lä lii­an nuo­ri työn­te­ki­jäk­si, mut­ta apuoh­jaa­jak­si hän voi­si halu­tes­saan alkaa. Sii­tä läh­ti liik­keel­le tapah­tu­ma­sar­ja, joka on tämän vuo­den aika­na tuo­nut Kii­min­gin nuok­ka­ril­le 12 apuoh­jaa­jaa, ja onpa käy­tän­tö levin­nyt kuu­le­man mukaan muil­le­kin nuokkareille. 




Mitä on per­soo­nal­li­nen pukeutuminen?

Nyky­tyy­lin ja ihmis­ten aja­tus­maa­il­man kak­si­nais­mo­ra­lis­ti­suus on häm­men­tä­vää. Jos pukeu­tuu pil­li­fark­kui­hin ja neu­lee­seen, on lii­an taval­li­nen. Jos lait­taa ylleen leveät far­kut ja lyhyen topin, on alus­sa per­soo­nal­li­nen ja sit­ten, aivan yhtäk­kiä, kul­kee lii­kaa mas­san muka­na. Jat­ku­vas­ti pyri­tään per­soo­nal­li­suu­teen eri kei­noin, mut­ta onko kukaan aja­tel­lut, että lopul­ta per­soo­nal­lis­ta onkin käyt­tää pil­li­fark­ku­ja? Jat­ku­va eri­lai­suu­teen pyr­ki­mi­nen joh­taa sii­hen, että lopul­ta kaik­ki havit­te­le­vat sitä samal­la taval­la, ja het­ken kulut­tua ollaan jäl­leen lähtöpisteessä.