Pie­ni kar­hun­kier­ros on muka­va ret­ki­koh­de vaellusintoisille

Riippusillat ja kanjonissa virtaava joki vetivät katsetta puoleensa ja Karhunkierroksen maisemat olivat mieltä huumaavia.Riippusillat ja kanjonissa virtaava joki vetivät katsetta puoleensa ja Karhunkierroksen maisemat olivat mieltä huumaavia.

Kävim­me alkusyk­sys­tä Kui­va­nie­men kou­lun yhdek­sän­nen luo­kan MME-ryh­män kans­sa pie­nel­lä kar­hun­kier­rok­sel­la Kuusa­mos­sa. Kier­rok­sen pituus oli koko­nai­suu­des­saan noin 12 kilo­met­riä, ja jaet­tu­na kah­del­le päi­väl­le se oli yllät­tä­vän help­po taittaa.

Reis­sul­la näin ja koin pal­jon hie­no­ja asioi­ta. Riip­pusil­lat ja kan­jo­nis­sa vir­taa­va joki veti­vät kat­set­ta puo­leen­sa ja mai­se­mat oli­vat miel­tä huu­maa­via. Ensim­mäi­sen päi­vän aika­na käve­lim­me noin nel­jä kilo­met­riä rau­has­sa mai­se­mis­ta naut­tien. Jal­ka nousi hel­pos­ti, rink­ka ei pal­joa pai­na­nut ja käve­le­mi­nen oli mukavaa.

Yövyim­me Har­ri­su­van­nos­sa, ilta­pa­lan jäl­keen ihmi­set vetäy­tyi­vät telt­toi­hin­sa ja alue hil­je­ni vähi­tel­len. Yö oli kyl­mä ja nuk­ku­mi­nen ohuen ret­ki­pat­jan pääl­lä oli epä­mu­ka­vaa, mut­ta antoi myös uuden koke­muk­sen. Aamu val­ke­ni kyl­mä­nä ja kau­nii­na, aurin­ko pais­toi kirk­kaas­ti ja sumu lei­jui joen pin­nal­la. Läh­dim­me liik­keel­le yhdek­sän aikoi­hin aamu­puu­ron jäl­keen ja yli­tim­me riip­pusil­lan. Päi­vän mat­ka oli pit­käl­ti ylä­mä­keä ja kul­ki Kit­ka­joen vart­ta. Pysäh­dyim­me muu­ta­man ker­ran kat­so­maan mai­se­mia ja söim­me lou­nas­ta Siilastuvalla.

Mat­ka Sii­las­tu­val­ta takai­sin Myl­ly­kos­kel­le oli lyhyt, mut­ta tun­tui pit­käl­tä. Rin­kan jokai­nen gram­ma pai­noi ja ylä­mäet tun­tui­vat mah­dot­to­mil­ta selät­tää. Mai­se­mat oli­vat edel­leen kau­nii­ta, mut­ta itse­sää­li rumen­si nii­tä, kos­ka uupu­mus vei lähes kai­ken kiin­nos­tuk­sen ympäristöön.

Lopul­ta olim­me kui­ten­kin taas autol­la ja mat­kal­la takai­sin koh­ti Kui­va­nie­meä. Olim­me väsy­nei­tä, mut­ta ilmas­toin­ti hel­pot­ti oloa. Pysäh­dyim­me Tai­val­kos­kel­la Kos­ken top­pa­ris­sa lyhyel­le tauol­le ja jat­koim­me mat­kaa väsy­nees­sä hiljaisuudessa.

Vaik­ka vael­luk­sel­la ote­tut kuvat oli­vat hyviä, eivät ne vetä­neet ver­to­ja todel­li­sel­le mai­se­mal­le, vaan se pitää käy­dä koke­mas­sa itse. Reis­sus­ta jäi hyvät muis­tot, kos­ka ulkoil­ma piti mie­len vir­keä­nä ja met­säs­sä vie­tet­ty vuo­ro­kausi oli var­mas­ti monel­le meis­tä aivan uuden­lai­nen kokemus.

Maria

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.