Ter­veh­dys teil­le Vesi-Jatu­lin allas­jump­pa­mum­mot. Eikö tul­lut jum­pa­tes­sa läm­min, kun kar­juit­te sau­nan lau­teil­la yhteen ääneen “OVI KIINNI!” sau­naan pyr­kies­säm­me. Säi­käh­dim­me toden teol­la 8‑vuotiaan lap­sen­lap­sen kans­sa. Läpi oven ei voi­nut tul­la ja vain yksi sau­na käy­tös­sä säh­kö­sääs­tös­sä. Kyl­mää valit­te­lit­te, las­ta­kin pale­li ja sik­si jäim­me läm­mit­te­le­mään. Tytöl­le jäi ikä­vä muis­to mum­mo­sau­nas­ta, itsellekin. 

Muis­tat­ko aikaa kun äiti teki koto­na ruo­kaa ja siel­lä tuok­sui ruo­ka, sil­loin usein myös tie­si, mitä ruo­kaa äiti teki. Muis­tat­ko aikaa, kun äiti lei­poi pul­laa ja koto­na lei­jui läm­min pul­lan tuok­su? Muis­tat­ko aikaa kun menit päi­vä­ko­tiin ja siel­lä­kin tuok­sui ruo­ka? Muis­tat­ko kuin­ka päi­vä­ko­dis­sa tun­sit keit­tiös­sä työs­ken­te­le­vän keit­tä­jän ja kävit hake­mas­sa tuok­su­van ja läm­pi­män ruo­an keit­tiös­tä päi­vä­ko­din työn­te­ki­jän kans­sa? Muis­tat­ko kun saa­toit jos­kus päi­vä­ko­dis­sa itse­kin lei­poa pul­laa? Päi­vä­ko­din keit­tä­jä lei­poi usein myös täh­teek­si jää­nees­tä puu­ros­ta sämpylöitä.