Artikkelit joiden kirjoittaja on Pekka Keväjärvi

Venä­jän tuho­tes­sa Ukrai­naa ja sen nai­sia, lap­sia ja mie­hiä nousee mie­leen myös aja­tuk­sia sii­tä, miten Suo­mel­le oli­si voi­nut käy­dä, jos se oli­si teh­nyt toi­sen maa­il­man­so­dan aika­na toi­sen­lai­sia rat­kai­su­ja. Oli­si­ko Suo­mi voi­nut vält­tää tal­vi­so­dan suos­tu­mal­la Neu­vos­to­lii­ton vaa­ti­muk­siin alue­luo­vu­tuk­sis­ta. Sodan vaih­toeh­to­na oli­si voi­nut olla Viron koh­ta­lo. Viro sol­mi Neu­vos­to­lii­ton kans­sa sopi­muk­sen tuki­koh­dis­ta. Ei kulu­nut kau­aa, niin Viros­ta oli tul­lut väki­sin sosia­lis­ti­nen neuvostotasavalta.

Moni Ran­ta­poh­jan pape­ri­sen leh­den tilaa­ja on jo rekis­te­röi­nyt itsen­sä leh­den digi­taa­lis­ten pal­ve­lu­jen käyt­tä­jäk­si, mut­ta lii­an moni ei ole kui­ten­kaan käyt­tä­nyt mah­dol­li­suut­ta hyväk­seen. Syy­nä voi olla se, että digi­taa­lis­ten pal­ve­lu­jen käyt­töä vie­ras­te­taan ja se koe­taan han­ka­lak­si. Han­ka­laa se voi­kin jois­sain pal­ve­luis­sa olla, mut­ta Ran­ta­poh­jan pal­ve­lu­jen käyt­tö on kyl­lä helppoa. 

Aseet eivät var­mas­ti vai­ke­ne Ukrai­nas­sa äitien­päi­vä­nä­kään. Venä­jä ja sen joh­ta­ja Putin on jär­jes­tä­nyt asiat sil­lä tavoin.

Eilen vie­tet­tiin kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää. Sitä on vie­tet­ty vuo­des­ta 1987 läh­tien sota­ve­te­raa­nien kun­niak­si. 27. huh­ti­kuu­ta 1945 päät­tyi Lapin sota, ja samal­la Suo­men tais­te­lut toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa päättyivät.

Oulun yli­opis­ton kam­pus­han­ke Rak­si­laan ei toteu­du. Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen täy­tyi tiis­tai­na lyö­dä rak­sit hank­keen ete­ne­mi­sen pääl­le sen jäl­keen, kun kau­pun­gin­val­tuus­to äänes­ti asias­ta han­ket­ta vas­tus­ta­van pon­nen. Kau­pun­gin yhdys­kun­ta­lau­ta halusi myös lopet­taa kam­puk­sen suunnitteluvarauksen.

Täs­sä ehti­kin kulua kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta elä­mää ilman kyl­män sodan var­joa. Nyt maa­il­ma tekee sii­hen paluu­ta Venä­jän takia. 

Moni muis­taa vie­lä 1970-luvun alun öljy­krii­sin, jon­ka sen­kin taus­tal­la oli sota. Sil­lä ker­taa ikui­sel­ta tun­tu­va tais­te­lu lähi-Idäs­sä. Inter­ne­tin tie­to­kir­ja Wiki­pe­dia ker­too, että öljy­krii­sin seu­rauk­se­na polt­to­nes­tei­den hin­nat nousi­vat Suo­mes­sa hur­jas­ti. Vuo­den 1974 tam­mi­kuus­sa ras­kaan polt­to­öl­jyn hin­ta nousi 2,8‑kertaiseksi, kevyen polt­to­öl­jyn hin­ta 1,8‑kertaiseksi, die­se­löl­jyn hin­ta 1,4‑kertaiseksi ja ben­sii­nin hin­ta­kin nel­jän­nek­sel­lä vain yhdes­sä yössä.

Vuon­na 1940 näi­hin aikoi­hin kevät­tal­vel­la oli kulu­nut pari­sen viik­koa sii­tä, kun mar­ras­kuus­sa 1939 alka­nut sota oli päät­ty­nyt Neu­vos­to­lii­ton ja Suo­men välil­lä. Sitä alet­tiin myö­hem­min nimit­tää talvisodaksi. 

“Nyt tuli hyvä mies val­taan”, minul­le todet­tiin, kun kesäl­lä vuon­na 2000 kysyin Venä­jäl­lä mie­li­pi­det­tä maan uudes­ta pre­si­den­tis­tä, erääs­tä Vla­di­mir Puti­nis­ta. Vas­taa­ja­na oli­vat van­hat kom­mu­nis­tit Tse­re­po­vet­sin kau­pun­gis­sa Volog­dan alu­eel­la. Nämä mie­het tun­nis­ti­vat Puti­nis­sa kal­tai­sen­sa, oli­han kysees­sä enti­nen (tai ikui­nen) KGB-upsee­ri, joka ei kaih­ta­nut kovia ja raa­ko­ja ottei­ta esi­mer­kik­si Tsetsheniassa.

Venä­jän lai­ton hyök­käys Ukrai­naan pakot­taa Suo­men­kin tar­kas­te­le­maan vaka­vas­ti maan omavaraisuutta.