Kan­sa­kou­lu, oppi­kou­lu, peruskoulu

Ensim­mäi­sen luo­kan luok­ka­ku­va­ni on lii­mat­tu pah­vil­le. Ehkä se on sik­si säi­ly­nyt niin hyvin. Jos kat­son vain itseä­ni ja pukeu­tu­mis­ta­ni voi­si luul­la, että on satei­nen syk­sy, sil­lä minul­la on kumi­saap­paat jalas­sa. Kenel­lä­kään muul­la ei ole, vaan nau­ha­ken­gät, ten­na­rei­ta ja mui­ta. Muis­tan kyl­lä että kuva otet­tiin kevääl­lä. Nyt siel­lä joku nau­res­ke­lee, että Kevä­jär­vi ei osan­nut sol­mia ken­gän­nau­ho­jaan 7–8‑vuotiaana. Syy­nä oli kui­ten­kin se, että minul­la oli aina erit­täin kii­re tuon ikäi­se­nä ja kump­pa­rit sai nopeas­ti jalkaan.

Äiti­ni kävi hake­mas­sa minut muu­ta­man päi­vän ajan kou­lus­ta kotiin, mut­ta pian kou­lu­mat­ka piti osa­ta itse. Äiti­ni odot­ti minua luok­ka­huo­neen vie­res­sä käy­tä­väs­sä. Oli­si­ko ollut toi­nen tai kol­mas päi­vä, niin luo­kas­ta oli kuu­lu­nut ääne­käs kop­saus. Opet­ta­ja hymy­li äidil­le­ni, että olin nukah­ta­nut pul­pet­tiin ja tipah­ta­nut sii­tä. Oli­si­ko käy­ty aak­ko­sia läpi, mut­ta minä­pä osa­sin jo lukea Viisikoita.

Opin­tie­ni alkoi syk­syl­lä vuon­na 1969 kan­sa­kou­lus­sa, mut­ta vuon­na 1975 piti men­nä perus­kou­luun parin oppi­kou­lu­vuo­den jäl­keen. Perus­kou­lu oli kyl­lä eri­lai­nen kuin vaik­ka­pa oppi­kou­lu. Mate­ma­tii­kas­sa sai ihme­tel­lä jouk­ko-oppia, kie­liä­kin opis­kel­tiin taso­ryh­mis­sä ja monet asiat teh­tiin ryh­mä­työ­nä. Tai ryh­mä­työt­hän oli­vat sitä, että yksi tai kak­si teki­vät ja muut kulut­ti­vat aikaan­sa. Jotain poliit­tis­ta­kin tuli ope­tuk­seen mukaan. Suo­mi oli kuu­lem­ma seka­ta­lous: talous­jär­jes­tel­mäl­tään sekoi­tus kapi­ta­lis­mia ja sosia­lis­mia. Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton YYA-sopi­mus tuli tutuk­si aina­kin nimenä.

Kun alun idea­lis­mi kari­si perus­kou­lu­jär­jes­tel­mäs­tä, sii­tä tuli näh­tä­väs­ti erit­täin hyvä ope­tus­ko­ne, jos niin saa sanoa. Sii­tä ovat ker­to­neet ikä­luok­kien hyvät tulok­set kan­sain­vä­li­sis­sä Pisa-tes­teis­sä. Enää sii­nä ei olla kär­jes­sä, mut­ta ei toki hännilläkään.

Olin ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la kumi­saap­pai­ne­ni aika huo­le­ton veik­ko. Kel­lon soi­mi­nen ei pal­jon hät­käyt­tä­nyt, jos pik­kuau­to­jen nep­pai­lu tai muu mer­kit­tä­vä toi­mi oli kou­lun pihal­la pahas­ti kes­ken. Kär­si­väl­li­ses­ti har­maa­päi­nen Eila-opet­ta­ja tuli minut hake­maan luok­kaan teke­mään pien­tä pöy­tä­lii­naa voh­ve­li­kan­kaas­ta. Se oli­kin tär­keä kapis­tus. Sitä tar­vit­tiin, kun ruo­kai­lim­me luo­kas­sa pul­pe­tit ruokapöytänä.