Onko­han meil­lä koto­na sitä koti­va­raa kol­mek­si päi­väk­si vai eikö? Tätä mie­tin, kun luin tänään Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­ta­vaa jut­tua Yli-Iis­sä pide­tys­tä varau­tu­mis­kou­lu­tuk­ses­ta. Sen jär­jes­ti Punai­sen Ris­tin Yli-Iin osasto.

Jää­lin moni­toi­mi­ta­los­sa jär­jes­te­tään tänään tilai­suus, jol­la on mer­ki­tys­tä Jää­lin, Kii­min­gin, Yli­kii­min­gin ja mik­sei myös Yli-Iin­kin asuk­kail­le. Ja toki Kuusa­mon­tien lii­ken­nöin­nin paran­ta­mi­nen välil­lä Kor­ven­ky­lä-Kii­min­ki on tär­ke­ää myös Koil­lis­maal­le suun­tau­tu­val­le ja siel­tä Ouluun tule­val­le liikenteelle. 

Toh­din arvioi­da, että euro­vaa­lieh­dok­kai­den kalen­te­rei­hin on mer­kit­ty pää­siäi­sen jäl­kei­sel­le vii­kol­le jo mon­ta tapaa­mis­ta vaa­lei­hin liit­tyen. Ensi vii­kon jäl­keen var­si­nai­seen vaa­li­päi­vään 9.6. ei ole kuin pari kuukautta.

Täs­sä sitä nyt ollaan mat­kal­la koh­ti kesä­päi­vän sei­saus­ta. Eilen oli kevät­päi­vän tasaus, jol­loin yö ja päi­vä oli­vat yhtä pit­kiä kaik­kial­la maa­pal­lol­la. Valon mää­rä vuo­ro­kau­des­sa on kas­va­nut vii­me aikoi­na sel­väs­ti, mut­ta nyt ale­taan men­nä koh­ti kesää suu­rem­mil­la loi­kil­la. Maa­lis­kuun aja­tel­laan ole­van jo kevät­kuu­kausi, mut­ta läm­pö­ti­lo­jen suh­teen oikea kevät alka­nee huh­ti­kuun puolella. 

Mon­ta­ko tun­tia päi­väs­sä minä istun. Lii­kaa, on sel­keä vas­taus. Istun autos­sa työ­mat­koil­la vähin­tään­kin puo­li­tois­ta tun­tia päi­väs­sä. Teen työ­ni istual­ta­ni, sii­tä kah­dek­san tun­tia lisää. Istun tai makoi­len tele­vi­sion ääres­sä ken­ties kak­si tun­tia päi­väs­sä. Pal­jon­ko sii­tä tulee? Val­veil­lao­loa­jas­ta­ni pää­osan olen istu­ma-asen­nos­sa tai muu­ten liik­ku­mat­to­mas­sa tilassa.