240 vuotta on pitkä aika ihmisen ja kokonaisten sukupolvienkin mittakaavassa. Niin pitkään Ylikiimingissä on kuitenkin ollut komea kirkko mäen päällä Kiiminkijoen rannassa. Kirkko valmistui vuonna 1786. Sen jälkeen sen seinien sisäpuolella on koettu monet ilot ja surut sekä hengelliset kokemukset.
Kun kirkkojen historiaa esitellään, muistetaan useimmiten mainita niitten suunnittelijat ja kirkkomaalausten tekijät. Työtä ovat tehneet kuitenkin muutkin. Varmasti Ylikiimingin kirkkoakin on ollut rakentamassa rakennusammattilaisia, mutta arvattavasti myös vapaaehtoisia seurakuntalaisia. Jonkun on täytynyt kaataa ja ajaa hevosilla metsistä puut, joista on veistetty kirkon jyhkeät hirret. Joku on suunnitellut ja tehnyt hirsien salvut ja millaisella porukalla niitä onkaan jouduttu nostamaan ylös seinille. Kuinka rakentajat on ruokittu? Joku on ollut siitäkin vastuussa. Perustukset on kaivettu ja peruskivet tuotu ja asetettu paikoilleen.
Ylikiimingissä on yhä sukuja ja sukuhaaroja, joissa muistetaan esi-isän olleen rakentamassa kirkkoa. Ja saattaapa sukuja olla Kiimingissäkin.
Varsinaista omaa hallinnollista seurakuntaa Ylikiimingissä ei enää ole, vaan ylikiiminkiläiset kuuluvat Kiimingin seurakuntaan. Se ei ole unohtanut ylikiiminkiläisiä. Näin voidaan päätellä vaikkapa siitä, millä tavoin ylikiiminkiläisten kirkon juhlavuosi on huomioitu. Esimerkiksi kirkon historiaa kertaava näytelmä Kirkko juurillaan on täyttänyt kirkon useaan otteeseen. Ja kuten varmasti 240 vuotta sittenkin, nytkin merkittävässä roolissa ovat olleet vapaaehtoiset seurakuntalaiset.
Varsinaisesti juhlavuosi huipentui viime sunnuntaina Ylikiimingin kirkon 240-vuotisjuhlamessuun, jonka saarnan piti Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Hän totesi Ylikiimingin 240-vuotiaan kirkon olevan kuin majakka, joka näkyy kauas Ylikiimingin kirkonkylää lähestyttäessä.


