Kannattaako siihen ja sen vaikutuksiin enää palata? Onhan siitä jo aikaa toistakymmentä vuotta ja paljon on vettä virrannut Oulu‑, Ii- ja Kiiminkijoissa sen jälkeen. Tarkoitan nyt Oulun seudun suurta kuntaliitosta viime vuosikymmenen alkupuolella. Sitä moititaan yhä Haukiputaalla, Kiimingissä, Yli-Iissä ja jo aiemmin Ouluun liittyneessä Ylikiimingissä ja miksei Oulunsalossakin. Liitoksen siunauksellisuutta on harvempi ylistänyt – edes kantakirjaoululaisten suusta en ole sellaista kuullut.
Asia nousi jälleen mieleeni Oulun palveluverkkouudistuksen (lue: palveluverkkosäästöjen) myötä. Olisivatko asiat menneet toisin, jos päätöksenteko olisi yhä liitoskunnissa omissa käsissä eikä keskitettynä Ouluun.
Lasten määrän väheneminen on tosiasia koko Suomessa, mutta olisivatko esimerkiksi Haukiputaan ja Kiimingin kuntien päättäjät nähneet asian jotenkin toisin. Olisiko koulujen lakkauttamissuunnitelmien tai muiden säästöjen sijasta edes pohdittu vaikkapa uusien asukkaiden ja elinvoiman saamista kylille esimerkiksi kaavoituksella tai tonttipolitiikalla. Sanonpa, että olisi.
Samaan aikaan, kun tulevaisuudennäkymä Ouluun liittyneissä kunnissa vaikuttaa olevan näivettyminen, niin muutamat itsenäisinä pysyneet pienet kunnat Oulun lähialueilla tuntuvat porskuttavan ihan kivasti. Sote-uudistus poisti suuren taakan kunnilta, ja samaan aikaan etenkin energia- ja datamullistus vaikuttaa satavan esimerkiksi Iin, Muhoksen ja Utajärven laareihin. Kempele niittää mainetta erityisen yritysystävällisenä kuntana.
Rantapohja ehti ilmestyä yli 40 vuotta kaksi kertaa viikossa. Ympyrä on nyt sulkeutunut, ja lehti on palannut alkuperäiseen ilmestymisrytmiin tällä viikolla. Lehti ilmestyy tästä viikosta alkaen vain torstaisin. Mutta kuten ehkä huomaatte, olemme tehneet ainakin omasta mielestämme sopivalla tavalla uudistuneen lehden. Sisällön määrästä ei ole tingitty.


