Sehän oli ihan vasta!

Jon­kun aika­mit­ta­puul­la se oli ihan vas­ta, kun Ran­ta­poh­ja ker­toi maa- ja met­sä­ta­lous­nu­me­ros­saan 25.8.2016 Yli­kii­min­gin Ala­vuo­ton perin­ne­tal­kois­ta, joi­den lop­pu­tu­lok­se­na saa­tiin ruis­jau­ho­ja ja ‑lei­pää.

Ruis­ta oli tie­ten­kin ensi vil­jel­ty. Sen jäl­keen vuo­ros­sa oli niit­to ja rukiin lait­to kuhi­lai­siin . Sii­tä parin vii­kon pääs­tä ruis oli val­mis­ta pui­ta­vak­si maa­moot­to­ril­la ja jau­het­ta­vak­si kylän omas­sa myl­lys­sä. Sen jäl­keen jau­hois­ta lei­vot­tiin ruis­lei­pää, jota oli tar­jol­la Ala­vuo­ton perin­ne­päi­vä­nä syys­kuun puolella.

Jut­tuun haas­tel­tu Mat­ti Veh­kao­ja arvioi, että Ala­vuo­tol­la voi­tai­siin vie­lä nyky­ään­kin pär­jä­tä mel­ko lail­la omavaraisina.

– On ruis­ta, ohraa ja kau­raa. Lähi­met­sis­tä mar­jat ja sie­net. Joes­ta kalaa. Kas­vi­maan anti­met. Kah­vi ja suo­la pitäi­si muu­al­ta hakea, Veh­kao­ja tuumaili.