Ensi sunnuntaina vietämme Suomessa äitienpäivää. Se kuuluu kevääseen. Ansaittuna juhlapäivänä äidit saavat lahjoja. Kenties äidit saavat oikean lepopäivän. Jo maailmalle lähteneet lapset tulevat mahdollisuuksiensa mukaan käymään lapsuudenkodissaan.
Myös valtiovalta muistaa ansioituneita äitejä. Tasavallan presidentti luovuttaa sunnuntaisessa äitienpäiväjuhlassa Helsingissä kunniamerkit tänä vuonna 38 äidille. Kunniamerkki on Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitali kultaristein.
Perusteina kunniamerkin saamiselle ovat ehdokkaan ansiot lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä sekä laajemminkin yhteisvastuullisena toisista huolehtimisen ja välittämisen turvaajana. Näin kerrotaan sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla.
Tänä vuonna äitienpäiväkunniamerkin saa Rantapohjan alueelta peräti kaksi äitiä. He ovat Taina Häkkilä Iistä ja haukiputaalainen Kaisa Säkkinen. Onneksi olkoon!
Kun kunniamerkit on jaettu, voisi valtiovalta paneutua nykyistä tarmokkaammin Suomen syntyvyysongelmaan ja sen perisyihin. Syntyvyys lähti hiukan kasvuun viime vuonna, mutta se on silti merkittävästi alhaisemmalla tasolla kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten. Uutinen vuodelta 2020 kertoo, että vuonna 2019 syntyi lapsia vähemmän kuin nälkävuotena 1868 ja 1830-luvun lopulla. Lasten väheneminen näkyy esimerkiksi Oulunkin kouluverkkosuunnitelmissa.
Kukaan ei kaivanne ministeritason naurettavia julistuksia synnytystalkoista, mutta joitakin syviä syitä täytyy olla siihen, että nuoret eivät halua enää ainakaan isompia perheitä. Ovatko kehityksen taustalla yhteiskunnan ilmapiiri, muuttuneet asenteet vai talous. En osaa sanoa. Syitä on varmasti monia. Suomen on turha haaveilla pitemmästä talouskasvun jaksosta, jos tekijät loppuvat. Toki vaihtoehtona on maahanmuutto.
Viime vuonna ryhdyttiin muistamaan kunniamerkein myös ansioituneita isiä. Se on hyvä. Niitä jaetaan tänäkin vuonna isänpäivänä marraskuussa. Mutta tulevana viikonloppuna on ensin äitien vuoro. Hyvää äitienpäivää!


