Nousen maas­to­pyö­rän sel­kään. Edes­sä­ni avau­tuu leveä reit­ti, jon­ka poh­ja on tal­vi­pak­ka­sen kovet­ta­ma. Yli-Iin MTB Poh­juk­kao­jan ‑reit­ti kul­kee moni­puo­li­sis­sa mai­se­mis­sa, tar­jol­la on eri ikäis­tä met­sää ja pel­toau­kea­ta. Noin 4,5 kilo­met­rin mit­tai­sel­la rei­til­lä on ajet­ta­vak­si sekä mut­kia että vauh­dik­kai­ta suo­ria ja muu­ta­ma muka­va mäen­nyp­py­lä­kin mah­tuu mukaan. Rei­tin alku­pis­tees­sä on läm­min tau­ko­tu­pa ja mäen­rin­tees­tä mat­kan var­rel­ta löy­tyy hir­si­laa­vu tuli­paik­koi­neen. Leveän pää­rei­tin lisäk­si alu­eel­la ris­tei­lee kapeam­pia pol­ku­ja, joil­la voi ajaa aina­kin läskipyörällä.

Rei­lut pari vuot­ta sit­ten yli-iiläi­nen Jus­si Nie­me­lä lait­toi Poh­juk­kao­jal­la olleet emo­leh­män­sä pois ja poh­ti, mitä tilal­le voi­si laittaa.