Suu­ret oli­vat toi­veet, kun kevääl­lä raa­ha­sin kotiin parit yrt­ti­tai­met ja tomaa­tin­tai­men. Olin jo edel­tä­vä­nä syk­sy­nä aja­tel­lut mur­ta­va­ni viher­peu­ka­lon kirouk­sen, joka on ollut pii­na­na­ni niin kau­an kuin muis­tan. Kirouk­sen takia oikeas­taan mikä tahan­sa kas­vi, jota tun­nol­li­ses­ti hoi­vaan, heit­tää hen­ken­sä ennen aiko­jaan dra­maat­ti­sim­mal­la mah­dol­li­sel­la tavalla.

Vaa­lit ovat aina kisa ja kisois­sa halu­taan esiin­ty­mään par­haat voi­mat. Näin tulee käy­mään myös ensi tam­mi­kuus­sa pidet­tä­vis­sä alue­vaa­leis­sa, joi­den kam­pan­join­tiai­ka alkaa viral­li­ses­ti huo­men­na. Puo­luei­den ehdok­kai­na tulee var­mas­ti esiin­ty­mään näky­viä val­ta­kun­nan- ja kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja. Kun yksi puo­lue tekee niin, ei sitä toi­nen­kaan voi olla teke­mät­tä. Näky­vä ja tun­net­tu ehdo­kas kerää ääniä koko ryhmälleen.