Toi­mit­ta­jal­ta: Ajan kul­taa­mia kesä­työ­muis­to­ja

Oi nii­tä lap­suu­den kul­tai­sia kesiä, kun jos­kus vii­kon­lop­pui­sin herä­sim­me kukon­lau­lun aikaan, isä ja äiti kävi­vät leik­ke­le­mäs­sä aurin­gon­kuk­ka­pel­lois­tam­me vir­keim­piä yksi­löi­tä isoi­hin val­koi­siin saa­vei­hin ja sit­ten läk­sim­me sis­ko­jen kans­sa Oulais­ten toril­le kuk­ka­kaup­piaik­si. Tie­dä sit­ten, onko aika kul­lan­nut muis­tot, mut­ta kukat meni­vät todel­la hyvin kau­pak­si. Kuk­kas­ten hin­ta tai­si olla vii­si mark­kaa kap­pa­le ja kym­pil­lä sai kol­me. Myö­hem­min pik­ku­vel­jet kaup­pa­si­vat pot­tu­ja ja toi­si­naan myim­me myös kir­jo­ja ja vaat­tei­ta, mut­ta näil­lä ei var­si­nai­ses­ti pääs­syt rahoik­si lyö­mään.

Ensim­mäi­nen ihan oikea kesä­työ, jon­ne tar­vit­si ihan vero­kor­tin­kin, oli var­mas­ti aika monel­le muul­le­kin tut­tu man­si­kan­poi­min­ta. Isä kus­ka­si minut ja sis­ko­ni muu­ta­ma­na aamu­na aniai­kai­sin pai­kal­li­sel­le man­sik­ka­maal­le, jos­sa kyy­kim­me ilta­päi­vään saak­ka. Seu­raa­vi­na kesi­nä tuli ikku­nan­pe­sua ja mui­ta siis­ti­mi­seen liit­ty­viä kesä­töi­tä, joi­ta kau­pun­gil­la oli nuo­ril­le tar­jo­ta. Osa nuo­ruu­den innol­la hae­tuis­ta kesä­töis­tä jäi toki vain haa­veek­si: Hake­muk­sia tuli väsät­tyä esi­mer­kik­si Ahve­nan­maal­le veneil­lä saa­pu­via turis­te­ja vas­taa­not­ta­maan sekä Muu­mi­maa­il­maan ihan mitä vain teke­mään, mut­ta nii­hin paik­koi­hin ei tie kos­kaan vie­nyt.

Täl­lä vii­kol­la on moni aloit­ta­nut kesä­työn ja jot­ka eivät ole sopi­vaa työ­paik­kaa löy­tä­neet, ovat ehkä perus­ta­neet sen itse. Kah­vi­loi­den mää­rä lisään­ty­nee kesäi­sin hui­mas­ti, kun moni toteut­taa haa­veen­sa idyl­li­sen kesä­kah­vi­lan pitä­jä­nä ja piris­tää täl­lä taval­la pie­nen pai­kan tar­jon­taa. Toi­set taas ovat kek­si­neet perus­taa omien opin­to­jen­sa poh­jal­ta jopa auto­huol­ta­mon kesän ajak­si, kuten täs­sä­kin leh­des­sä ker­ro­taan. Into ensim­mäi­sen oman yri­tyk­sen pyö­rit­tä­mi­seen kyl­lä näkyi­kin ja asiak­kai­ta­kin tun­tuu yrit­tä­jien ilok­si riit­tä­vän.

Maija.pylvas(at)rantapohja.fi