Toimittajalta

Monil­la on näi­nä päi­vi­nä ollut edes­sään läh­tö sin­ne jon­ne­kin loma­rin­ta­mal­le. Tai läh­tö on mah­dol­li­ses­ti nur­kan taka­na. Kuu­lem­ma innok­kaim­pia on pitä­nyt sitoa Poh­jan­maal­la työ­pöy­tään­sä tai ‑konee­seen­sa kiin­ni, jot­ta nämä eivät ryn­nis­täi­si lomal­le ennen aikojaan.

Huo­men­na juhan­nusaat­to­na tulee kulu­neek­si 80 vuot­ta sii­tä, kun Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton välil­lä alkoi jäl­leen sota. Suo­mes­sa sitä ryh­dyt­tiin kut­su­maan soti­mis­ten jäl­keen jat­ko­so­dak­si. Suo­mel­la oli sodas­sa tavoit­tei­ta. Aina­kin halut­tiin tal­vi­so­das­sa mene­te­tyt alu­eet takai­sin, ja kyl­lä­hän van­hois­ta rajois­ta men­tiin rei­lus­ti yli­kin. Suo­men sota­me­nes­tys oli pal­jol­ti Sak­san varas­sa. Tal­vi­so­dan rau­ha­neh­dot oli­vat olleet ras­kaat. Kaa­tu­nei­ta tai kadon­nei­ta oli yli 26 000 ja haa­voit­tu­nei­ta kym­me­nin­tu­han­sin. Nyrk­kiä oli var­mas­ti puris­tet­tu aina­kin taskussa.