Onnis­tui­si­ko ruutupaasto?

Kun on viet­tä­nyt töis­sä kah­dek­san tun­tia tie­to­ko­neen ruu­dun ääres­sä ja koto­na kol­me lisää tele­vi­sion välk­kees­sä, ei tie­dä pahas­sa maa­il­mas­sa ole­van­sa­kaan. Ja kun koti­väes­tä jokai­nen saat­taa kat­sel­la omaa ruu­tu­aan eli tele­vi­sio­ta, tie­to­ko­net­ta, padia tai äly­pu­he­lin­ta, niin voi sanoa että jokai­sel­la on toti­ses­ti oma digikuplansa.

Monen aikui­sen työ­päi­vä kuluu pakos­ti­kin tie­to­ko­neen äärel­lä, mut­ta myös las­ten ja nuor­ten aikaa hupe­nee yhä enem­män ruu­tuun kat­sel­len. Ja jos­tain­han tuo aika on pois. Monel­la pelaa­mi­nen ja muu konei­den ja puhe­lin­ten käyt­tö onkin vähen­tä­nyt lii­kun­taa ja ulkoi­lua sekä kave­reit­ten kans­sa ole­mis­ta. Tosin tie­to­ko­neit­ten myö­tä nuo­ret ovat alka­neet viih­tyä enem­män koto­na. Jon­kun mie­les­tä se voi olla hyvä asia.

Kel­loa ei voi kään­tää takai­sin­päin digi­taa­lis­ten lait­tei­den ja ohjel­mien käy­tös­sä. Niis­tä syn­tyy elan­tom­me­kin yhä kas­va­vas­sa mää­rin. Luul­ta­vas­ti ruu­tu­jen ääres­sä vie­te­tyn ajan mää­rä tulee­kin vain kas­va­maan. Niin­pä per­heis­sä­kin voi olla syy­tä kat­soa kulu­tet­tua aikaa enem­män sitä, mihin lap­set ja nuo­ret käyt­tä­vät ruu­tuai­kaan­sa eli tar­kem­min sanot­tu­na laa­tuun. Inter­net on monen mie­les­tä viho­vii­mei­nen tun­kio, mut­ta kyl­lä siel­tä hel­miä­kin on löydettävissä.

Fyy­sis­tä paas­toa kokeil­leet tie­tä­vät, että se voi olla pal­kit­se­va­kin koke­mus. Kokeil­la voi myös ruu­tu­paas­toa. Aina­kin vie­lä lait­teis­sa on nap­pu­la, jos­ta ne saa sam­mu­tet­tua. Aluk­si voi tul­la vie­roi­tusoi­rei­ta, mut­ta pian tilal­le löy­tyy muu­ta tekemistä.