Toimittajalta

Joka kym­me­nes nuo­ri aikui­nen. Niin moni on har­kin­nut vaka­vas­ti itse­mur­haa kulu­neen koro­na­vuo­den aikana. 

Tääl­tä län­si­mai­ses­ta demo­kra­tias­ta käsin ei ole help­po hah­mot­taa, että mei­dän yhteis­kun­ta­mal­lim­me ei ole­kaan niin val­lit­se­va maa­il­mas­sa kuin luu­li­si. Tie­to­kir­jai­li­ja Leif Sund­ström kir­joit­taa­kin teok­ses­saan Raja­ton val­ta – Moder­nin ajan dik­taat­to­rit Hit­le­ris­tä Kim Jong-Uniin, että dik­ta­tuu­rit voi­vat täl­lä het­kel­lä mel­ko hyvin. Noin 40 pro­sent­tia maa­il­man ihmi­sis­tä elää jon­kin­lai­ses­sa dik­ta­tuu­ris­sa, ja val­tiois­ta noin joka kol­mas voi­daan kat­soa dik­ta­tuu­rik­si. Ne voi­vat olla yksin­val­tiai­den tai puo­luei­den tai mui­den ryh­mit­ty­mien diktatuureja.

Siel­tä ne taas syk­syn tul­len hii­pi­vät. Nimit­täin eri­lai­set remon­tit ja projektit. 

Suu­ret oli­vat toi­veet, kun kevääl­lä raa­ha­sin kotiin parit yrt­ti­tai­met ja tomaa­tin­tai­men. Olin jo edel­tä­vä­nä syk­sy­nä aja­tel­lut mur­ta­va­ni viher­peu­ka­lon kirouk­sen, joka on ollut pii­na­na­ni niin kau­an kuin muis­tan. Kirouk­sen takia oikeas­taan mikä tahan­sa kas­vi, jota tun­nol­li­ses­ti hoi­vaan, heit­tää hen­ken­sä ennen aiko­jaan dra­maat­ti­sim­mal­la mah­dol­li­sel­la tavalla.