Toi­mit­ta­jal­ta: Huka­tut ja pila­tut luonnonnähtävyydet

Vii­me vuo­si­na on tul­lut tutus­tut­tua moniin van­hoi­hin perin­tei­siin pape­ri­kart­toi­hin mer­kit­tyi­hin luon­non­näh­tä­vyyk­siin. Monet niis­tä ovat­kin osoit­tau­tu­neet mie­leen­pai­nu­vik­si koh­teik­si. Hii­den­kir­nun tai pirun­pel­lon äärel­lä ei voi muu­ta kuin ihme­tel­lä ja ihastella.

Oman lisän­sä ret­kiin luon­non­näh­tä­vyyk­sil­le tuo epä­var­muus nii­den saa­vu­tet­ta­vuu­des­ta. Tei­den var­sil­la on monia haa­lis­tu­nei­ta tien­viit­to­ja, mut­ta vii­tan osoit­ta­man tien pääs­sä ei näy merk­kiä­kään rei­tis­tä nähtävyydelle.

Itsel­tä jäi täl­tä kesäl­tä mys­ti­sek­si arvoi­tuk­sek­si kart­taan Lah­den ete­lä­puo­lel­la mer­kit­ty Musan­ki­vi. Hor­toi­lu koh­teen lähet­ty­vil­lä ei tuot­ta­nut tulos­ta, eikä pai­kal­le osu­nut pai­kal­li­nen asu­kas ollut kos­kaan kuul­lut­kaan moi­ses­ta kivestä. 

Har­mit­ta­maan jäi myös toi­sen kart­taam­me mer­ki­tyn luon­to­koh­teen, Hol­lo­lan Kii­kun­läh­teen koh­ta­lo. Tur­koo­sin­vä­ri­nen suu­ri läh­de on vii­me vuo­si­na ollut niin suu­res­sa suo­sios­sa, että siel­tä on pois­tet­tu park­ki­pai­kat ja autoi­lu sin­ne joh­ta­val­la yksi­tyis­tiel­lä on kiel­let­ty. Ensin yksi­tyis­ten mail­le sijoit­tu­van asu­tuk­sen lähel­lä sijait­se­val­le läh­deal­taal­le raken­net­tiin näkö­ala­ta­san­ne ja aitauk­sia. Nekään eivät aut­ta­neet, vaan läh­teel­lä kävi­jät tal­loi­vat ja ros­ka­si­vat edel­leen ihmis­ten piho­ja, ylit­ti­vät aito­ja ja uhka­si­vat pila­ta koko läh­teen. Tämän takia jou­dut­tiin tur­vau­tu­maan järeäm­piin toimiin.

Lisään­ty­neel­lä luon­non­näh­tä­vyyk­sien kat­se­le­mi­sel­la on näkö­jään sil­lä­kin puo­len­sa. Luon­to ja liik­ku­mi­nen teke­vät kai­kil­le hyvää. Luon­nos­sa liik­ku­jien oli­si syy­tä muis­taa, että sii­tä ei kii­te­tä ros­kaa­mal­la, rik­ko­mal­la tai muil­la tyhmyyksillä.