Toi­mit­ta­jal­ta: Pro­jek­tia kerrakseen

Siel­tä ne taas syk­syn tul­len hii­pi­vät. Nimit­täin eri­lai­set remon­tit ja projektit.

Sosi­aa­li­nen media täyt­tyy ihmis­ten elä­män­ta­pa­re­mon­teis­ta, piha­pro­jek­teis­ta, sau­na­re­mon­teis­ta ja makra­mee­pro­jek­teis­ta. Myös meil­lä saa­tiin juu­ri yksi remont­ti val­miik­si, someen sen kaa­ok­sen kes­kel­tä en tosin mitään postannut.

Lop­pu­ke­sän ja alkusyk­syn vii­le­ne­väs­sä ilmas­sa on ken­ties jotain tai­kaa, joka ajaa ihmi­set eri­lais­ten pro­jek­tien ääreen. Ja mikäs sii­nä – pime­ne­vien ilto­jen ilok­si on muka­va saa­da jotain teke­mis­tä, oli se sit­ten lii­kun­taa, käsi­töi­tä tai suu­rem­paa remontinpoikasta.

Mie­le­käs teke­mi­nen saat­taa ennal­taeh­käis­tä myös syy­sa­pa­ti­aa ja ‑masen­nus­ta. Psy­ko­lo­gi Ilo­na Rau­ha­la tote­aa nel­jän vuo­den takai­ses­sa Ter­vey­dek­si-verk­ko­jul­kai­sun artik­ke­lis­sa, että uuden tai­don opet­te­lu ja muu akti­voi­tu­mi­nen anta­vat aivoil­le teke­mis­tä ja kohot­ta­vat mie­lia­laa, kuten myös luon­nos­sa liik­ku­mi­nen. Jos tämä ei moti­voi pro­jek­ti- ja remont­ti-ihmi­siä, niin mikä sitten?

Mei­dän kodis­sam­me alkusyk­sy jat­kuu sekä remon­tin että pro­jek­tien paris­sa. Oma hen­ki­lö­koh­tai­nen pro­jek­ti­ni tai­taa lähen­nel­lä elä­män­ta­pa­re­mon­tin­kin revii­riä: otan syys­pro­jek­tik­se­ni lisä­tä luon­nos­sa liik­ku­mis­ta ja kehit­tää eten­kin juok­su­kun­toa­ni pit­kän tauon jälkeen.

Ollaan­han kui­ten­kin kai­ken pro­jek­ti-innos­tuk­sen kes­kel­lä itsel­lem­me arme­liai­ta? Jos­kus eämän­ta­pa­re­mont­ti ottaa taka­pak­kia, tai sii­hen makra­mee­työ­hön ei vii­kon­kaan tauon jäl­keen huvi­ta kos­kea. Ja se on ihan okei. Jos innos­tus muut­tuu pai­neek­si suo­rit­taa ja puser­taa väki­sin, kato­aa pro­jek­tis­ta myös perim­mäi­nen idea.

On hyvä myös muis­taa, että pro­jek­til­la ja remon­til­la on aina lop­pun­sa. Van­han lop­pues­sa on sit­ten tilaa jäl­leen uuden aloittamiselle.

Ter­hi Ojala

terhi.ojala(at)rantapohja.fi