Mie­li­ku­vi­tus len­toon kirjoittamalla

Kir­joit­ta­mi­nen. Sii­nä mie­li­ku­vi­tus on vapaa len­tä­mään ja sil­mien eteen avau­tuu toi­nen tois­taan mie­len­kiin­toi­sem­pia tari­noi­ta. Olen pie­nes­tä pitäen tykän­nyt kir­joit­ta­mi­ses­ta, mut­ta vii­me vuo­si­na olen löy­tä­nyt tie­ni yhä useam­min pape­rin ja kynän ääreen. Vaik­ka luon­teel­ta­ni olen aika hil­jai­nen ja tyy­ni, kir­joit­taes­sa löy­dän ääne­ni eri taval­la, luon pää­ni sisäi­set tari­nat paperille.

Luen hur­jan pal­jon kir­jo­ja, ja olen aina ihail­lut kir­jai­li­joi­ta. Minus­ta on hie­noa, kuin­ka heil­lä riit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta ja kär­si­väl­li­syyt­tä luo­da yhä vain uudel­leen mitä sykäh­dyt­tä­vim­piä seik­kai­lu­ja ja tai­an­omai­sia paik­ko­ja. Pidän kau­niis­ta kie­les­tä ja kuvai­le­vis­ta sanois­ta, joten olen huo­man­nut viih­ty­vä­ni myös runo­jen kir­joit­ta­mi­sen paris­sa. Pie­niä kysy­mys­merk­ke­jä ja mys­tis­tä utua jäl­keen jät­tä­vät runon­pät­kät ovat mie­les­tä­ni par­hai­ta, ja sen vuok­si kir­joi­tan­kin usein tul­kin­nan varaan jää­viä runoja.

Kun kir­joi­ta tari­noi­ta, en pysyt­te­le aina saman gen­ren ympä­ril­lä, vaan vaih­te­len sitä sen mukaan, mil­lai­nen olo sil­lä het­kel­lä on. Jos­kus kir­joi­tan sci­fiä, toi­si­naan fan­ta­si­aa ja sil­loin täl­löin luon rea­lis­ti­sem­man maa­il­man. Kir­joit­taes­sa eläy­dyn tari­naa­ni niin syväs­ti, että lähes kyke­nen näke­mään, tun­te­maan ja kuu­le­maan kir­joit­ta­ma­ni maa­il­man hen­ki­löi­neen. Sel­lai­si­na het­ki­nä tie­dän, että kir­joit­ta­mi­ses­ta en kos­kaan tah­do pääs­tää irti.

Pää­sin kesä­töi­hin Ran­ta­poh­jaan kah­dek­si vii­kok­si, ja se on minul­le suu­ri ilon aihe. Tääl­lä pää­sen toteut­ta­maan lem­pi­har­ras­tus­ta­ni työn mer­keis­sä, ja kehi­tän omaa kir­joi­tus­tai­toa­ni. Saan koke­mus­ta haas­tat­te­lu­jen kir­joit­ta­mi­ses­ta, kolum­neis­ta ja mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sis­ta, ja samal­la laa­jen­nan sana­va­ras­toa­ni. Työs­tä on minul­le var­mas­ti pal­jon hyö­tyä tule­vai­suut­ta­ni ajatellen.

Kir­joit­ta­mal­la ja luke­mal­la saan ava­ta ovia uusiin maa­il­moi­hin. Löy­dän tun­te­mat­to­mia paik­ko­ja ja mie­len­kiin­toi­sia elä­miä. Se on jotain sel­lais­ta, mitä jokai­sen pitäi­si saa­da kokea, sil­lä sitä parem­paa tun­net­ta ei olekaan.