Toimittajalta

Kun etä­työ yleis­tyi koro­na-aika­na, alet­tiin ennus­tel­la, että muut­to­lii­ke maal­ta kau­pun­kei­hin lak­kaa ja kään­tyy jopa päin­vas­tai­sek­si. Ehkä jotain tapah­tui­kin, mut­ta ei kui­ten­kaan mitään mul­lis­ta­vaa. Muu­ta­mat kau­pun­ki­seu­dut Suo­mes­sa ovat jat­ka­neet kasvuaan.

Soh­va on luet­ta­vis­sa ihmis­kun­nan suu­riin kek­sin­töi­hin. Se ei ole tuo­li, mut­ta ei myös­kään yöunia var­ten tar­koi­tet­tu sän­ky. Soh­val­le kun aset­tuu työ­päi­vän ja päi­väl­li­sen jäl­keen, ei sii­tä juu­ri huvi­ta nous­ta ennen kuin on nuk­ku­maan­me­non aika. Soh­val­la viih­ty­mis­tä voi kyl­lä häi­ri­tä tie­toi­suus sii­tä, että jotain lii­kun­taa­kin pitäi­si tänään tai aina­kin täl­lä vii­kol­la harrastaa.

Ran­ta­poh­ja otsi­koi etusi­vul­laan 9.5.1974: Kesän tulo ottaa lujil­le, joet jääs­sä ja lumet maas­sa. Otsik­ko oli räväy­tet­ty leh­teen punaisella.

Nei­ti Kevät uskal­tau­tui esiin toden teol­la pää­siäi­sen aika­na. Poh­joi­ses­sa­kin Suo­mes­sa saa­tiin naut­tia aurin­gon­pais­tees­ta ja muka­van läm­pi­mis­tä ilta­päi­vis­tä. Moni läh­ti ladul­le. Itse hak­ka­sin hal­ko­ja mökil­lä. Hiki tuli.

Vaa­li­hu­li­nan väis­tyes­sä uutis­vir­ras­ta vapau­tuu pik­ku­hil­jaa tilaa kevät­tä entei­le­vil­le sisäl­löil­le.  Poh­­jois-Poh­­jan­­maan ELY-kes­­kus­­kin jul­kai­si jo ensim­mäi­set tul­vaen­nus­teen­sa kulu­val­le kevääl­le. Kevät­tul­via odo­te­taan saapuvaksi…

Onnek­si olkoon hyvä äänes­tä­jä ja ehdo­kas – niin edus­kun­taan pääs­syt kuin ulko­puo­lel­le­kin jää­nyt – olit­te muka­na toteut­ta­mas­sa suo­ma­lais­ta kan­san­val­taa. Äänet saa­tiin antaa aina­kin poh­joi­ses­sa Suo­mes­sa kau­niis­sa tal­vi­sääs­sä, ja äänes­tys­pro­sent­ti nousi koh­tuul­li­sen korkealle.

Ran­ta­poh­jan toi­mit­ta­jat kysy­vät lähi­päi­vien aika­na alu­een turuil­la ja toreil­la sii­tä, mikä on koh­dal­le sat­tu­neen äänes­tä­jän mie­les­tä tär­kein asia, joka päät­tä­jien pitää hoi­taa kun­toon ensi vaa­li­kau­del­la. Kysy­mys esi­te­tään myös Ran­ta­poh­jan Face­book-sivul­la. Kii­tos, hyvät ihmi­set, kun autat­te mei­tä vastaamalla.