Nuoret

Hyvä luki­ja! Olet luul­ta­vas­ti tänään­kin näh­nyt ros­kan loju­mas­sa tur­han­päi­ten maas­sa kadun var­rel­la tai met­säs­sä. Olet­ko miet­ti­nyt iki­nä, mik­si se on jou­tu­nut sin­ne? Olet ehkä aja­tel­lut: “Eikö se ros­ka ollut sen ros­kaa­jan vas­tuul­la?”, ja jät­tä­nyt ros­kan koskematta.

Hyvä luki­ja! Minus­ta kiusaa­mi­nen on tyh­mää, idioot­ti­mais­ta ja jär­je­tön­tä. Sii­tä voi seu­ra­ta itse­tu­hoi­suut­ta, itse­vi­haa ja ahdis­tu­nei­suut­ta. Kiusaa­mi­nen ei kan­na­ta, kos­ka se jät­tää ihmi­seen jäl­kiä koko lop­pue­lä­mäk­si ja voi aiheut­taa todel­la paho­ja luot­ta­muson­gel­mia. Minus­ta onkin todel­la hyvä, että nyky­ään kiusaa­mi­sen lopet­ta­mi­sek­si teh­dään pal­jon enemmän.

Mei­dän luok­ka (Hami­nan kou­lun 4B) on pilot­ti­ryh­mä Kes­tä­vä kehi­tys –hank­kees­sa Iis­sä. Me kävim­me pelaa­mas­sa 36-peliä kir­kon met­säs­sä Val­ta­rin kou­lun yhdek­sän­nen luo­kan järjestämänä.