Jokai­nen meis­tä on elon tien var­rel­la päh­käil­lyt, suun­ni­tel­lut, visioi­nut ja unel­moi­nut asiois­ta, jot­ka eivät sit­ten kos­kaan toteu­tu­neet. Aikan­sa vet­ku­tel­tu­aan sit­ten huo­maam­me, että “oho, se juna tai­si jo men­nä”. Aikan­sa se tie­ten­kin har­mit­taa, mut­ta saat­taa­pa olla, että parem­pi näin ja elä­mä jat­kuu ja kaik­ki on ihan kohdallaan.

Häkis­sä ole­vien useam­pien koi­rien hauk­ku­mi­nen päi­vä­sai­kaan häi­rit­see naa­pu­rus­toa Iin Olha­vas­sa niin pal­jon, että kesän rau­ha on men­nyt eikä edes lin­nun­lau­lua kuu­lu. Olem­me sel­vit­tä­neet eri tahoil­ta, mitä asial­le voi­si teh­dä ja tilan­tee­seen muu­tos, mut­ta tähän asti tulok­set­ta. Koi­rien omis­ta­jien kans­sa ei ole pääs­ty yhtei­sym­mär­ryk­seen asiassa. 

Per­heen­li­säys on jän­nit­tä­vä tapah­tu­ma. Jokai­nen lap­si tuo muka­naan uudet ilot ja uudet vaivat.Vanhemmille taas lap­sen riip­pu­vuus ja tar­peet voi­vat olla panii­kin paik­ka, jos ei itse ole lap­se­na tar­pei­neen tul­lut hyväk­sy­tyk­si. Oma avut­to­muus ja lap­sen käy­tös voi­vat herät­tää vihaa, jota ei osaa käsitellä.