Van­has­sa suo­ma­lai­ses­sa kan­sa­nus­kos­sa on ollut tär­keä­nä käsit­tee­nä lyk­ky eli onni. Enti­sa­jan kyläyh­tei­sös­sä aja­tel­tiin, että onnea oli varat­tu kyläl­le vain rajal­li­nen mää­rä. Jos halusi kas­vat­taa vaik­ka omaa kar­ja­lyk­kyä, oli onni vie­tä­vä naa­pu­ril­ta noi­ta­kons­teil­la. Noi­tuu­den uhkal­ta piti osa­ta suo­jau­tua. Sii­hen tar­vit­tiin ”koti­va­kuu­tus”, jon­ka vir­kaa toi­mit­ti­vat raken­nus­ten tai­ka- ja uhrikätköt.