Kuu­kau­den esi­ne: Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia vuo­del­ta 1787

Riimukalenteri on useimmiten puurasia tai -sauva, johon on merkitty kuvioin ja viilloin kalenteri. Kuvassa ylinnä on otos teoksesta vuodelta 1555 Pohjoisten Kansojen Historia, jossa Olaus Magnus kertoo kuinka suomalaiset isät ja äidit opettivat lapsilleen riimusauvan käyttöä, jossa olivat eteviä. Valokuvan keskelle on kopioitu toukokuu suomalaisesta 1600-luvun riimukalenterirasiasta. (Kuva: Eino Mikkonen)Riimukalenteri on useimmiten puurasia tai -sauva, johon on merkitty kuvioin ja viilloin kalenteri. Valokuvassa on kopioitu toukokuu suomalaisesta 1600-luvun riimukalenterirasiasta. (Kuva: Eino Mikkonen)

Rii­mu­ka­len­te­ri on useim­mi­ten puu­ra­sia tai ‑sau­va, johon on mer­kit­ty kuvioin ja viil­loin kalenteri.

Rii­musau­vat ran­tau­tui­vat Suo­men nie­mel­le yhdes­sä kato­li­sen uskon kans­sa ja nii­tä käy­tet­tiin ajan seu­raa­mi­seen aina 1200-luvul­ta pit­käl­le 1700- luvul­le saak­ka, jol­loin kan­sa alkoi käyt­tää pai­net­tu­ja vuo­sit­tai­sia almanakkoja.

Vuo­den päi­vien mer­kit ovat jois­sa­kin rii­mu­ka­len­te­reis­sa skan­di­naa­vi­sia rii­mu­ja, jois­sa­kin rii­mu­kir­jain­ten näköi­siä merk­ke­jä, joi­den alku­pe­rä ei ole tie­dos­sa. Vuo­den jokai­sen päi­vän koh­dal­la saat­toi olla myös kir­jai­met ABCDEFG, jos­sa A mer­kit­si sunnuntaita.

Rii­mu­ka­len­te­reis­sa oli lisäk­si vuo­den päi­vien alla lisä­ri­vi rii­mu­ja. Näi­tä kut­sut­tiin kul­tai­sik­si luvuik­si ja ne mer­kit­si­vät Kuun vai­hei­den kier­ron vuo­des­ta toi­seen sadoik­si vuo­sik­si eteen­päin. Kul­tais­ten luku­jen tul­kit­se­mi­nen oli hal­lit­ta­va käy­tet­täes­sä samaan kalen­te­ria vuo­des­ta toi­seen. Kuun vai­hei­den syklien tun­te­mi­sel­la pys­tyt­tiin mää­rit­tä­mään Kato­li­sen kir­kon tär­keim­män juh­lan, pää­siäi­sen ajan­koh­ta vuo­des­ta toiseen.

Vii­kon­päi­vä­merk­kien ylä­puo­lel­le on teh­ty kun­kin juh­la­päi­vän koh­dal­le merk­ki, joka ker­toi päi­vän mer­ki­tyk­sen. Merk­ki saat­toi olla pyhi­myk­sen sym­bo­li tai mää­rä­tyl­lä ajan­koh­dal­la enim­min käy­tet­ty­jä työ­ka­lu­ja tai töi­tä edus­ta­via esineitä.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on Ruot­sin Skul­tu­nas­sa vuon­na 1787 valet­tu vas­ki­nen rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, jos­sa on toi­sel­la sivul­la kuu­den kuu­kau­den kalen­te­ri ja kir­joi­tus ”RUNSTAFWEN FÖR SWENSKAD” eli Rii­musau­va ruot­sin­net­tu­na. Toi­sel­la sivul­la on puo­len vuo­den kalen­te­ri ja teks­ti ”EN BESTÄNDIG ALMANACH” eli Ikui­nen alma­nak­ka. Tas­ku­ko­koi­se­na rasia kul­ki omis­ta­jan­sa muka­na täy­tet­tyä tupa­kal­la. Monet näi­hin päi­viin säi­ly­neet rasiat ovat erit­täin kulu­nei­ta eli ovat olleet useam­man suku­pol­ven käy­tös­sä. Näi­tä rasioi­ta val­mis­tet­tiin sen ver­ran pal­jon, että nii­tä levi­si kaut­ta koko val­ta­kun­nan aina Poh­jan­maan peru­koil­le saakka.

Ver­taa­mal­la ruot­sa­lai­sen rasian tou­ko­kuu­ta (MAIUS) 1600-luvun suo­ma­lai­sen rasian tou­ko­kuu­hun huo­maam­me, että juh­la­päi­vä­mer­kin­nät täsmäävät:

• 1.5. Filip­puk­sen päi­vä, van­ha kato­li­nen pyhi­myk­sen muis­to­päi­vä, tun­nus­ku­va­na lintu.

• 3.5. Ris­tin­päi­vä, van­ha kato­li­nen juh­la­päi­vä. Suo­ma­lai­ses­sa kan­san­pe­rin­tees­sä tär­keä kar­jan ja kala­mies­ten päi­vä ns. ”Kevät-Ris­ti”.

• 18.5. Erik Pyhän muis­to­päi­vä. Van­ha kan­sa ajat­te­li, että mitä sää­tä Erk­ki­nä eni­ten, sitä sää­tä kesäl­lä vähi­ten. Kii­min­ki­joen var­res­sa ennus­tet­tiin mui­noin sää­tä: ”Erk­ki turi­jus turk­ki pääl­lä, Urpaa­nus pai­ta pääl­lä”. Ennus­tus näyt­tää toi­mi­van erin­omai­ses­ti myös tänä kevää­nä, Her­ran vuon­na 2023!

• 25.5. Urba­nuk­sen muis­to­päi­vä, kato­li­nen juh­la­päi­vä. Mikael Agrico­la mai­nit­see vuo­den 1544 kalen­te­ris­sa: ”Urba­nus Suven alcu”. Suven alun ensi päi­vä mää­rit­tää alku­ke­sän sään. Van­haan aikaan lausut­tiin: ”Jos ei Urpo turk­kia hei­tä, ei ennen Eske­liä (12.6.) ilmat lämpene”.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa pläkkilyhty.

Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa. Nyt esit­te­lys­sä on Riimukalenterirasia.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet: Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919, Wiki­pe­dia, Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma