Täten julis­tan raa­pu­tus­kau­den alka­neek­si. Enkä tar­koi­ta nyt ässä­ar­po­ja. Eili­saa­mu­na maa­kun­nas­sa oli monin pai­koin vah­vas­ti­kin pak­kas­ta, jopa 7 astet­ta. Itse tein läh­töä työ­pai­kal­le hiu­kan ennen kuut­ta, ja auton loke­rois­ta oli kai­vet­ta­va esil­le ikku­nan­raa­pu­tin. Omal­la pihal­la pak­kas­ta oli 3 astet­ta. Olen itse asias­sa käyt­tä­nyt täl­le syk­syl­le jo pariin ottee­seen moot­to­ri- ja sisä­ti­lan läm­mi­tin­tä. Säh­köä kuluu, mut­ta aamu­var­hai­sel­la liik­keel­le­läh­tö on mukavampaa.

Tääl­tä län­si­mai­ses­ta demo­kra­tias­ta käsin ei ole help­po hah­mot­taa, että mei­dän yhteis­kun­ta­mal­lim­me ei ole­kaan niin val­lit­se­va maa­il­mas­sa kuin luu­li­si. Tie­to­kir­jai­li­ja Leif Sund­ström kir­joit­taa­kin teok­ses­saan Raja­ton val­ta – Moder­nin ajan dik­taat­to­rit Hit­le­ris­tä Kim Jong-Uniin, että dik­ta­tuu­rit voi­vat täl­lä het­kel­lä mel­ko hyvin. Noin 40 pro­sent­tia maa­il­man ihmi­sis­tä elää jon­kin­lai­ses­sa dik­ta­tuu­ris­sa, ja val­tiois­ta noin joka kol­mas voi­daan kat­soa dik­ta­tuu­rik­si. Ne voi­vat olla yksin­val­tiai­den tai puo­luei­den tai mui­den ryh­mit­ty­mien diktatuureja.

Vaa­lit ovat aina kisa ja kisois­sa halu­taan esiin­ty­mään par­haat voi­mat. Näin tulee käy­mään myös ensi tam­mi­kuus­sa pidet­tä­vis­sä alue­vaa­leis­sa, joi­den kam­pan­join­tiai­ka alkaa viral­li­ses­ti huo­men­na. Puo­luei­den ehdok­kai­na tulee var­mas­ti esiin­ty­mään näky­viä val­ta­kun­nan- ja kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja. Kun yksi puo­lue tekee niin, ei sitä toi­nen­kaan voi olla teke­mät­tä. Näky­vä ja tun­net­tu ehdo­kas kerää ääniä koko ryhmälleen.

Ei läm­pö lui­ta riko, sano­taan, mut­ta aika monel­la saat­taa kiris­tää jo pin­naa loput­to­mal­ta tun­tu­va hel­le­jak­so. Päi­väl­lä hikoi­lut­taa, kyl­lä, se kuu­luu kesään, mut­ta kun hikoi­lut­taa jo yöl­lä­kin, eikä uni tule. Sel­lai­nen voi hai­ta­ta jopa loma­lai­sen elä­mää. Ei kul­je töis­sä ole­val­la oikein aja­tus, jos läm­pö ei anna lepoa yölläkään.

Monil­la on näi­nä päi­vi­nä ollut edes­sään läh­tö sin­ne jon­ne­kin loma­rin­ta­mal­le. Tai läh­tö on mah­dol­li­ses­ti nur­kan taka­na. Kuu­lem­ma innok­kaim­pia on pitä­nyt sitoa Poh­jan­maal­la työ­pöy­tään­sä tai ‑konee­seen­sa kiin­ni, jot­ta nämä eivät ryn­nis­täi­si lomal­le ennen aikojaan.

Huo­men­na juhan­nusaat­to­na tulee kulu­neek­si 80 vuot­ta sii­tä, kun Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton välil­lä alkoi jäl­leen sota. Suo­mes­sa sitä ryh­dyt­tiin kut­su­maan soti­mis­ten jäl­keen jat­ko­so­dak­si. Suo­mel­la oli sodas­sa tavoit­tei­ta. Aina­kin halut­tiin tal­vi­so­das­sa mene­te­tyt alu­eet takai­sin, ja kyl­lä­hän van­hois­ta rajois­ta men­tiin rei­lus­ti yli­kin. Suo­men sota­me­nes­tys oli pal­jol­ti Sak­san varas­sa. Tal­vi­so­dan rau­ha­neh­dot oli­vat olleet ras­kaat. Kaa­tu­nei­ta tai kadon­nei­ta oli yli 26 000 ja haa­voit­tu­nei­ta kym­me­nin­tu­han­sin. Nyrk­kiä oli var­mas­ti puris­tet­tu aina­kin taskussa. 

Pää­tin äänes­tää näis­sä kun­ta­vaa­leis­sa ennak­koon, vaik­ka taval­li­ses­ti olen­kin käyt­tä­nyt oikeut­ta­ni var­si­nai­se­na vaa­li­päi­vä­nä. Kävin äänes­tä­mäs­sä Kii­min­gis­sä tiis­tai­na vii­mei­se­nä ennak­ko­ää­nes­tys­päi­vä­nä. Mei­tä oli…

Voi­ko remon­toin­tiin kyl­läs­tyä. Voi­han sii­hen niin kuin mihin tahan­sa lii­al­li­seen teke­mi­seen. Puhun kokemuksesta.