Oulun kau­pun­gin moit­ti­mi­nen ei ole Ran­ta­poh­jan into­hi­mo, vaik­ka sitä onkin teh­ty täl­lä pals­tal­la ja leh­den jutuis­sa lukui­saan ottee­seen. Oulus­sa on monia­kin hyviä asioi­ta, mut­ta Ran­ta­poh­ja kui­ten­kin kat­soo asioi­ta oman alu­een­sa näkökulmasta.

Täten julis­tan raa­pu­tus­kau­den alka­neek­si. Enkä tar­koi­ta nyt ässä­ar­po­ja. Eili­saa­mu­na maa­kun­nas­sa oli monin pai­koin vah­vas­ti­kin pak­kas­ta, jopa 7 astet­ta. Itse tein läh­töä työ­pai­kal­le hiu­kan ennen kuut­ta, ja auton loke­rois­ta oli kai­vet­ta­va esil­le ikku­nan­raa­pu­tin. Omal­la pihal­la pak­kas­ta oli 3 astet­ta. Olen itse asias­sa käyt­tä­nyt täl­le syk­syl­le jo pariin ottee­seen moot­to­ri- ja sisä­ti­lan läm­mi­tin­tä. Säh­köä kuluu, mut­ta aamu­var­hai­sel­la liik­keel­le­läh­tö on mukavampaa.

Tääl­tä län­si­mai­ses­ta demo­kra­tias­ta käsin ei ole help­po hah­mot­taa, että mei­dän yhteis­kun­ta­mal­lim­me ei ole­kaan niin val­lit­se­va maa­il­mas­sa kuin luu­li­si. Tie­to­kir­jai­li­ja Leif Sund­ström kir­joit­taa­kin teok­ses­saan Raja­ton val­ta – Moder­nin ajan dik­taat­to­rit Hit­le­ris­tä Kim Jong-Uniin, että dik­ta­tuu­rit voi­vat täl­lä het­kel­lä mel­ko hyvin. Noin 40 pro­sent­tia maa­il­man ihmi­sis­tä elää jon­kin­lai­ses­sa dik­ta­tuu­ris­sa, ja val­tiois­ta noin joka kol­mas voi­daan kat­soa dik­ta­tuu­rik­si. Ne voi­vat olla yksin­val­tiai­den tai puo­luei­den tai mui­den ryh­mit­ty­mien diktatuureja.