Hau­ki­pu­taa­lai­nen Eeli Oja­la pai­ni yli­voi­mai­seen Suo­men mestaruuteen

Jatu­lin salin lat­tia oli vii­me vii­kon­lo­pun ajan pelk­kää pai­ni­mat­toa, kun Hau­ki­pu­taan Hei­ton pai­ni­jaos­to jär­jes­ti lau­an­tai­na pai­nin alle 17-vuo­tiai­den SM-kisat ja sun­nun­tai­na perin­tei­sen Eero Tapio -pai­ni­tur­nauk­sen. SM-kisois­ta kirk­kaim­man mita­lin koti­ky­läl­leen pai­ni hau­ki­pu­taa­lai­nen Eeli Oja­la. Oja­la voit­ti pari viik­koa sit­ten myös alle 20-vuo­tiai­den SM-kultaa.

Omas­sa 71-kilois­ten sar­jas­sa Oja­la otte­li kaik­ki­aan kuusi otte­lua. Yhdes­sä­kään otte­lus­sa hän ei anta­nut vas­tus­ta­jal­leen pis­teen pis­tet­tä ja vii­si otte­lua hän voit­ti yli­voi­mai­sel­la pis­te­voi­tol­la. Val­men­ta­ja Juho Pahi­kai­nen kehui val­men­net­ta­van­sa ottei­ta ja ker­toi päi­vän suju­neen hyvin.

– Aina­han löy­tyy vähän pet­rat­ta­vaa. Seu­raa­vak­si Eeli suun­taa isoi­hin kisoi­hin Tal­li­naan ja myö­hem­min edes­sä on Poh­jois­mai­den mes­ta­ruus­ki­sat, Pahi­kai­nen ker­toi maton reunalta.

SM-kisat ovat har­vi­nais­ta herk­kua Hau­ki­pu­taal­la. Vii­mek­si isot arvo­ki­sat on jär­jes­tet­ty Hau­ki­pu­taal­la vuon­na 1997. Pai­ni­jaos­ton rahas­ton­hoi­ta­ja ja kisae­män­tä­nä vii­kon­lop­pu­na toi­mi­nut Kat­ja Erk­ki­lä ker­toi yhdes­sä jaos­ton puheen­joh­ta­ja Tane­li Oja­lan kans­sa Pai­ni­lii­ton lähes­ty­neen seu­raa SM-kiso­jen suhteen.

– Kisoil­la on todel­la iso mer­ki­tys koko Poh­jois-Suo­men pai­nil­le, Erk­ki­lä ja Oja­la totesivat.

Kak­sik­ko tote­si myös Eeli Oja­lan menes­tyk­sel­lä ole­van iso roo­li eten­kin nuor­ten pai­ni­joi­den parissa.

– Eeli toi­mii esi­merk­ki­nä nuo­ril­le. Mikä­li urhei­li­jan askel­mer­kit mene­vät suun­ni­tel­lus­ti niin hänel­lä on edel­ly­tyk­set pääs­tä pit­käl­le. Ja hyväl­tä­hän Eelin meno kisois­sa näyt­ti, Oja­la hymyili.

Pai­niot­te­lun kes­to on kak­si ker­taa kak­si minuut­tia, ja erien välis­sä on 30 sekun­nin tau­ko. Otte­lut rat­kea­vat joko pis­te- tai sel­kä­voit­toon. Lau­an­tai­na matol­la näh­tiin­kin suu­ria tun­tei­ta sekä kor­via huu­maa­vaa kan­nus­tus­ta pain­joi­den kul­mauk­sis­ta ja ylei­sös­tä. Finaa­liot­te­lui­hin pai­ni­jat saa­pui­vat ison maa­il­man tyy­liin savu­pil­ven ja kirk­kai­den valo­jen lävitse.

Arvo­ki­so­jen jär­jes­tä­mi­nen sujui seu­ran jaos­tol­ta ongel­mit­ta ja Erk­ki­lä tote­si­kin saa­neen­sa jär­jes­te­lyis­tä pal­jon posi­tii­vis­ta palau­tet­ta. Lau­an­tain kisoi­hin osal­lis­tu­jia tuli Ete­lä-Suo­mes­ta saak­ka ja sun­nun­tain tur­nauk­seen osal­lis­tui pai­ni­joi­ta myös län­si-naa­pu­ri Ruot­sis­ta. Erk­ki­lä ja Oja­la ovat olleet perin­tei­sen tur­nauk­sen jär­jes­te­lyis­sä muka­na vii­mei­set vii­si vuot­ta ja tänä vuon­na tur­nauk­seen osal­lis­tui ennä­tys­mää­rä pai­ni­joi­ta hei­dän aika­naan. Vii­me vuo­si­na osal­lis­tu­ja­mää­rät ovat pyö­ri­neet 120–130 välil­lä, mut­ta tänä vuon­na nuo­ria pai­ni­joi­ta Jatu­liin saa­pui vajaat 160.

– Aiem­pi­na vuo­si­na tur­naus on jär­jes­tet­ty lau­an­tai­na ja sil­loin osal­lis­tu­jia on tul­lut myös Nor­jas­ta. Nyt heil­le tai­si olla lii­an pit­kä koti­mat­ka tai­tet­ta­vak­si sun­nun­tain aika­na, Erk­ki­lä arveli.

Tur­nauk­ses­sa toi­sis­taan otti­vat mit­taa 9–15-vuotiaat tytöt ja pojat. Lau­an­tain kisois­sa tyt­tö­pai­ni­joi­ta ei näh­ty, sil­lä nais­ten pai­ni ero­aa oleel­li­ses­ti kreik­ka­lais-roo­ma­lai­ses­ta pai­nis­ta. Nais­ten pai­nis­sa on sal­lit­tua käyt­tää jal­ko­ja liik­kei­den suo­rit­ta­mi­seen ja tart­tua vas­tus­ta­jaa vyö­tä­rön ala­puo­lel­ta, kun taas kreik­ka­lais-roo­ma­lai­ses­sa pai­nis­sa ne ovat kiellettyjä.

Tal­koo­lai­sia pai­ni­vii­kon­lop­puun osal­lis­tui Erk­ki­län mukaan aina­kin bus­si­las­til­li­sen ver­ran. Seu­ran nuo­rim­mat pai­ni­jat toi­mi­vat kisois­sa lähetteinä.

– Junio­rit pää­se­vät täs­sä samal­la oppi­maan ja ais­ti­maan tun­nel­maa, Tane­li Oja­la kertoi.

Yksi kisois­sa toi­mi­vis­ta lähe­teis­tä oli Vin­ja Kuk­ko­la. Hänel­lä oli­kin sel­vä vas­taus sii­hen, oli­si­ko hän­kin halun­nut ottelemaan.

– Todel­la­kin teki­si mie­li pääs­tä matol­le, Vin­ja hymyili.

Erk­ki­lä ja Tane­li Oja­la kehui­vat myös pai­niyh­tei­sön yhteishenkeä.

– Matol­la ollaan veri­vi­hol­li­sia, mut­ta maton ulko­puo­lel­la tun­nel­ma on aivan toi­ses­ta ääri­pääs­tä. Toi­sia kan­nus­te­taan ja teem­me seu­ro­jen välil­lä pal­jon yhteis­työ­tä, Kak­sik­ko kertoi.

Erk­ki­lä on läh­te­nyt pai­ni­jaos­ton toi­min­taan mukaan las­ten­sa har­ras­tuk­sen kaut­ta ja Tane­li Oja­lal­la on itsel­lään pit­kä taus­ta lajin parista.

– Oli muka­va pala­ta lajin pariin las­ten har­ras­ta­mi­sen kaut­ta. On ollut haus­ka näh­dä enti­siä kil­pa­kump­pa­nei­ta nyt samois­sa isän ja val­men­ta­jan roo­leis­sa mat­to­jen reu­noil­la, Oja­la hymyili.