Toimittajalta

Onhan sii­tä meil­lä koto­na puhut­tu. Muu­ta­mia toi­mia pitäi­si teh­dä säh­kö­kat­kon tai muun har­mi­ti­lan­teen varal­ta. Mitäs ne oli­vat­kaan. Vet­tä ja kui­va­muo­naa, paris­to­ra­dio ja tas­ku­lamp­pu­ja ehkä useam­pia­kin ja vara­pat­te­rei­ta. Pitäi­si­kö olla jokin kaa­su­lai­te ruo­an lait­ta­mis­ta ja sen läm­mit­tä­mis­tä var­ten. Pal­jon­ko nii­tä polt­to­pui­ta oli­kaan. Monek­si­ko päi­väk­si näi­tä kaik­kia pitäi­si varata.

Olen jo jät­tä­nyt muu­ta­man kir­jan kes­ken­kin, sil­lä mikään tari­na ei tun­nu tem­paa­van minua täy­sil­lä mukaansa.

Asut­ko uuti­se­rä­maas­sa tai ken­ties sel­lai­sen lie­peil­lä? Et aina­kaan vie­lä. Suo­mes­sa ei ole vie­lä aluei­ta, joil­la ei toi­mi­si jotain pai­kal­lis­leh­teä tai muu­ta medi­aa. Isos­sa maa­il­mas­sa uuti­se­rä­mai­ta jo on. Sel­lai­sil­ta alueil­ta jää­vät uuti­set ja ihmis­ten tari­nat ker­to­mat­ta. Toki Suo­mes­sa­kin on aluei­ta, joi­hin median kat­se yltää harvoin.

Puhe­lin kilah­taa saa­pu­neen vies­tin mer­kik­si. Avaan vies­tin ja yllä­tyn. Sii­nä lukee vain “Kii­tos.” Muis­tu­tin vel­jeä­ni äitim­me tule­vas­ta syn­ty­mä­päi­väs­tä ja sii­nä vas­taus. Tyly ja kyl­mä pelk­kä kii­tos. Mis­sä ovat emo­jit, joi­den perus­teel­la tie­dän vel­je­ni ole­van kii­tol­li­nen muis­tu­tuk­ses­ta sekä iloi­nen tär­keäs­tä tapah­tu­mas­ta? Hymiöi­den ja emo­jien käyt­tö on yleis­ty­nyt äly­pu­he­li­mien ja eri­lais­ten vies­ti­so­vel­lus­ten myö­tä ja nyt pelk­kä asia­pi­toi­nen ja kie­lio­pil­li­ses­ti oikein kir­joi­tet­tu vas­taus voi tun­tua louk­kaa­val­ta eten­kin kes­ki-ikäis­ten ja sitä nuo­rem­pien vies­ti­jöi­den keskuudessa.