Olem­me pitä­neet Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nas­sa tämän kevään aika­na Pyhän ris­teyk­sis­sä ‑nimel­lä kul­ke­vaa kes­kus­te­lusar­jaa Teams-alus­tal­la. Sen tar­koi­tus on ollut koo­ta yhteen ajas­sa liik­ku­via ilmiöi­tä ja eri­lais­ten kiin­nos­ta­vien alus­ta­jien joh­dol­la kes­kus­tel­la yhdessä.

Näin tote­si minul­le eräs terä­vä nuo­ri vas­ti­kään. Kii­reh­din kiis­tä­mään ja perus­te­le­maan. Tome­ra­na pää­tök­sen­te­ki­jä­nä ker­roin, kuin­ka itse asias­sa on teh­ty pal­jon hyvää. Hyvin­voin­tia­lue pors­kut­taa, kult­tuu­ria kehi­te­tään jat­ku­vas­ti ja kou­lu­ruo­kai­luun­kin on kiin­ni­tet­ty parem­paa huomiota.

Kak­si kave­rus­ta koh­taa: ”Moi!” ”No moi! Kiva nähä, mitä kuu­luu?” ”No, ei kai täs­sä ihmeem­piä, entä sul­le?” ”No, mitäs täs­sä, ihan hyvää.”

Jokai­ses­sa kun­nas­sa var­ma kevään tai syk­syn merk­ki on joka­vuo­ti­nen pal­ve­lu­verk­ko­kes­kus­te­lu. Vuo­des­ta vuo­teen käsi­tel­lään päät­tä­jil­le usein samo­ja sääs­tö­koh­tei­ta, joi­ta usein edus­ta­vat kou­lut niin kaa­va-alueil­la kuin maa­seu­tu­mai­sis­sa kylissä. 

Maa­lis­kuus­sa jul­kais­tun kyse­lyn tulos­ten mukaan lähes mil­joo­na suo­ma­lais­ta haluai­si muut­taa maal­le. Moni suo­ma­lai­nen haa­vei­lee asu­mi­ses­ta väl­jem­min ja lähem­pä­nä luontoa.

Vii­me aikoi­na valo ja pimeys ovat olleet jäl­leen monel­la taval­la, ja ihan kon­kreet­ti­ses­ti­kin mie­les­sä­ni. Mei­dän maa­il­mas­sam­me on pal­jon pimeyt­tä, meis­sä on pal­jon pimeyt­tä; Raa­ka sota repii edel­leen Ukrai­naa. Nuo­ri­son jen­giy­ty­mi­nen on kas­va­nut räjäh­dys­mäi­ses­ti maassamme. 

Ker­to­mus Kris­tuk­sen ylös­nouse­muk­ses­ta herät­tää epäi­lyk­siä, mut­ta myös uskoa ja toi­voa. Kris­ti­tyl­le pää­siäi­nen on nime­no­maan uskon juhla.

Pää­siäi­sa­jan kau­neim­piin vir­siin kuu­luu sel­keäs­ti ”Käy yrt­ti­tar­has­ta pol­ku”. Pysäh­dym­me sen kos­ket­ta­van sano­man äärel­le. Jee­sus on tul­lut tus­kai­se­na rukoi­le­maan Get­se­ma­nen puu­tar­haan. Isän tah­dol­le kuu­liai­se­na hän rukoi­lee, että kaik­ki­val­ti­aan Juma­lan tah­to sai­si toteu­tua, vaik­ka tule­va näyt­tää inhi­mil­li­ses­ti mahdottomalta.

Vaa­lit on käy­ty, ja kan­sa on pääs­syt anta­maan äänen­sä. Kam­pan­jois­saan puo­lu­eet käyt­ti­vät kukin mie­les­tään tavoit­tei­taan kuvaa­via isku­lausei­ta. Yksi puo­lue halusi eteen­päin ja toi­sen mie­les­tä tar­vit­tiin suun­nan­muu­tos ja kol­mas halusi pelas­taa Suo­men. Oma puo­lu­ee­ni halusi suo­jel­la elämää.

Suu­rin­ta kris­til­lis­tä juh­laam­me pää­siäis­tä on vie­tet­ty jo kol­me­na vuon­na poik­keuk­sel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa. Kris­tuk­sen ylös­nouse­muk­sen rie­mul­lis­ta juh­laa on var­jos­ta­nut maa­il­man, Euroo­pan ja Suo­men tilan­ne ensin pan­de­mian kes­kel­lä ja sit­ten sodan varjossa.