Päät­tä­jäl­tä: Uudis­te­taan ja hoidetaan

Anne­li Näppä.

Suo­mea sano­taan, kum­ma kyl­lä, mones­sa asias­sa koko­aan suu­rem­mak­si maak­si. Mut­ta Suo­mi­han on suu­ri maa! Lai­te­taan­pa maan­tie­teel­li­nen Suo­mi Euroo­pan kar­tal­le. Täl­löin Suo­mi-nei­don hiuk­set huuh­to­vat Itä­mer­ta Sak­san paik­keil­la, virut­taa hameen hel­maa Väli­me­res­sä ja käsi­var­si hipe­löi Iso-Bri­tan­nian ran­taa. Tuo­hon pin­ta-alaan mah­tuu pal­jon metsää.

Met­sä on ollut mer­ki­tyk­sel­li­nen meil­le mones­sa. Olen useam­man pol­ven kii­min­ki­läi­nen ja ymmär­rän esi­mer­kik­si Koi­te­lin sahan mer­ki­tyk­sen Kii­min­gin his­to­rias­sa. Saha jau­hoi toi­meen­tu­loa pait­si Kii­min­kiin myös lähi­kun­tiin. Tuloil­la ja veroil­la raken­net­tiin hyvin­voin­tia sil­loin ja niin se menee tänä­kin päivänä.

Met­sä­no­mis­tus on monil­la har­teil­la, jois­ta yksi­tyi­so­mis­tus on mer­kit­tä­vä. Olem­me tar­vin­neet teol­li­suu­den lisäk­si niin sanot­tua koti­va­raa, mut­ta lain­sää­tä­jä on jo 1800 ‑luvul­ta ymmär­tä­nyt ydin­asian — “met­sää älköön autiok­si hakat­ko”. Eli emme saa hyö­dyn­tää met­sää hak­kui­den muo­dos­sa muu­toin kuin että vas­taam­me sen uudis­ta­mi­ses­ta. Voim­me men­nä met­sään joka­mie­hen oikeu­del­la. Sil­loin­kin tör­määm­me met­sään, jota met­sä­no­mis­ta­ja on hoi­ta­nut ja var­jel­lut, ja saam­me sii­tä iloa.

Met­sä tar­jo­aa monen­lais­ta. Suo­mi on tar­jon­nut Natura2000 ‑ver­kos­ton kaut­ta Euroo­pan Unio­nil­le run­sain mitoin suo­je­lua, eri­tyi­ses­ti met­sää. Ihmet­te­len, mik­si ne maat, jot­ka ovat hakan­neet met­sän­sä, eivät istu­ta sitä uudel­leen. Suo­mi suo­je­lee met­si­ään mui­den­kin puolesta.

Minul­le peri­kun­nan met­sät on todel­li­nen akku­jen lataa­mo ja kun­to­sa­li. Tuo­kio Husqvar­nan kans­sa nos­taa taa­tus­ti hien pin­taan ja tekee sie­vää jäl­keä met­sään. Minun­lai­sia met­sä­no­mis­ta­jia on pal­jon ja toi­von met­sä­sek­to­ril­ta sekä maan hal­li­tuk­sel­ta kan­nus­tus­ta ja tukea met­sien hoi­ta­mi­seen. Pie­nik­si set­ka­leik­si hajon­neet perin­tö­pals­tat ja kuo­lin­pe­sien omis­tuk­set oli­si hyvä saa­da koot­tua laa­jem­piin koko­nai­suuk­siin. Tie­ten­kin jokai­nen met­sä­no­mis­ta­ja saa teh­dä perin­nöl­leen halua­man­sa, mut­ta kun kaik­ki eivät edes muis­ta peri­neen­sä met­sää ja jos muis­ta­vat, niin pai­kas­ta ei ole tietoa.

Näi­nä­kin päi­vi­nä met­sä on meil­le ole­mas­sa myös pahan päi­vän varal­le. Onhan se met­säe­ner­gia­kin peri­aat­tees­sa aurin­koe­ner­gi­aa; puu­ta syn­tyy, kun aurin­gon ener­gian avul­la sitou­tuu vet­tä ja hii­li­diok­si­dia bio­mas­sak­si. Met­sä on var­si­nai­nen aurinkokenno.

Nyt on met­sän ja soten uudis­ta­mi­sen ja hoi­ta­mi­sen aika.

Anne­li Näp­pä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Poh­teen alue­hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta