Monia van­ho­ja sanon­to­ja tekee mie­li käyt­tää, sil­lä nii­den ope­tuk­sia sopii nyky­ai­ka­na­kin var­sin moneen tilan­tee­seen. Täs­sä muu­ta­ma lyhyen selon­teon kanssa.

Sii­nä­pä sinul­le tut­tu ja tur­val­li­nen puhee­nai­he. Eli ole­vat ja tule­vat ilmat tun­tu­vat mei­tä jokais­ta aina kiin­nos­ta­van. Näin kesän kor­val­la en voi itse­kään olla rie­muit­se­mat­ta aina vain aurin­koi­sem­mis­ta päi­vis­tä, tule­vas­ta Suo­men suvesta.

Useis­sa kir­joi­tuk­sis­sa ja his­to­riois­sa on arvuu­tel­tu Iin nimen alku­pe­rää eri tavoil­la. Luin juu­ri teo­lo­gian apu­lai­sen, mais­te­ri Johan Bart­hol­di Ervas­tin kir­jan “Desc­rip­tio Lap­po­niae Kie­mien­sis eli Kemin-Lapin Kuvaus vuo­del­ta 1737”. Sii­nä Kemi nimen alku­pe­rää sel­vit­täes­sään hän kir­joit­taa Limin­gan ja Iin nimien alku­pe­räs­tä seu­raa­vas­ti (suo­ra lai­naus sivul­ta 50): “Kai­kil­le Lapin hei­mon men­nei­syy­den tun­ti­joil­le on ker­to­mus Iijoen nimes­tä tut­tu ja pide­tään sitä tote­na­kin, kos­ka ensim­mäi­si­nä kai­kis­ta on kak­si lap­pa­lais­ta saa­pu­nut Limin­gan ja Iin pitä­jiin, heis­tä toi­nen Lem­mi, toi­nen Iho tai Ijo nimi­nen, jois­ta nimis­tä sit­ten Limin­ka ja Ii ovat omal­la taval­laan joh­de­tut”. Osai­si­ko joku vas­ta­ta, lie­nee­kö tämä totta? 

Ruot­sa­lais­ten asu­tus Suo­mes­sa alkoi vai­heit­tain 1100–1300-luvun aika­na, kol­men eri ris­ti­ret­ken myö­tä­vai­ku­tuk­ses­ta. Ruot­sin kunin­gas­val­ta ja kato­li­nen kirk­ko toi­mi­vat näi­den Suo­meen teh­ty­jen val­loi­tus­ret­kien toi­meen­pa­ni­joi­na. Ruot­sa­lai­set siir­to­lai­set tuli­vat Suo­meen Keski-Ruotsista.