Alue- ja pai­kal­lis­ta­son päät­tä­jä­nä useas­sa eri toi­mie­li­mes­sä istu­va­na olen ihme­tel­lyt otsi­kon kysy­mys­tä, kun olem­me saa­neet tie­tää maan hal­li­tuk­sen pää­tök­sis­tä ja suun­ni­tel­mis­ta. Enkä ole ollut ainoa, sil­lä samaa on ihme­tel­ty laa­jas­ti yli puo­lue­ra­jo­jen ja hal­li­tus-oppo­si­tio ‑jako­lin­jas­ta riippumatta.

Tule­vai­suu­den enna­koin­ti on nyky­päi­vän epä­var­muu­den ja krii­sien ajas­sa entis­tä tär­keäm­pää. Sit­ra on tut­ki­nut tule­vai­suus­ba­ro­met­ril­lä kan­sa­lais­ten tie­toi­suut­ta tule­vai­suu­den eri­lai­sis­ta kehi­tys­suun­nis­ta ja vai­kut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sis­ta vuo­si­na 2019, 2021, 2023. Tulos­ten mukaan suo­ma­lai­set ovat olleet kiin­nos­tu­nei­ta tule­vai­suu­des­ta ja koke­neet voi­van­sa vai­kut­taa tulevaisuuteen.

Eräs Tom­my Taber­ma­nin runo päät­tyy aja­tuk­seen: ”On vain yksi ehto, eli­neh­to: Väri­se­vää sie­lua ei saa tal­la­ta.” Papin työs­sä väri­se­viä sie­lu­ja tulee väki­sin­kin vas­taan. Sil­loin toi­voo ja rukoi­lee, että ei oli­si tal­lo­mas­sa, vaan ymmär­täi­si itse kul­kea lähel­lä varo­vas­ti. Myös nuo­ren sie­lu on usein tuol­lai­nen väri­se­vä sie­lu. Se on herk­kä, etsii paik­kaan­sa, hyväk­syn­tää ja arme­lias­ta katsetta.