Flow switch ‑teat­te­rie­si­tys kuvaa nuor­ten kii­min­ki­läis­ten elämää

Flow switch -nykyteatteriesitys on kertomus Kiimingin taajamanuorista ja Kiimingistä kasvualustana. Teos synnytetään yhdessä kiiminkiläisten nuorten kanssa.Flow switch -nykyteatteriesitys on kertomus Kiimingin taajamanuorista ja Kiimingistä kasvualustana. Teos synnytetään yhdessä kiiminkiläisten nuorten kanssa.

Kii­min­gin Syke­sa­liin on val­mis­tu­mas­sa ainut­laa­tui­nen doku­ment­ti­teat­te­rie­si­tys nuor­ten elä­mäs­tä. Kysees­sä on kii­min­ki­läis­läh­töi­sen teat­te­ri- ja esi­tys­tai­tei­li­ja Saa­ra Iso­lan ja Poris­ta kotoi­sin ole­van musii­kin­te­ki­jä-teat­te­ri­tai­tei­li­ja Miko Vahe­kos­ken yhtei­nen, Kii­min­gin taa­ja­ma­nuo­ris­ta ja Kii­min­gis­tä kas­vua­lus­ta­na ker­to­va flow switch ‑nyky­teat­te­rie­si­tys. Teos syn­ny­te­tään yhdes­sä kii­min­ki­läis­ten nuor­ten kans­sa. Pro­jek­ti tar­jo­aa muka­na ole­vil­le nuo­ril­le ainut­ker­tai­sen mah­dol­li­suu­den pääs­tä ker­to­maan omin sanoin elä­mäs­tään, koke­muk­sis­taan sekä Kii­min­gis­tä nuo­ruu­den kasvuympäristönä.

Saa­ra Iso­lan mukaan esi­tys jakaan­tuu kol­meen osaan. Ensim­mäi­nen osa pureu­tuu Kii­min­kiin kas­vua­lus­ta­na – samoi­hin naa­moi­hin ja kol­meen kaup­paan. Kii­min­kiä kuvaa myös tie­tyn­lai­nen tois­tu­vuus. Ihmi­set pysy­vät samoi­na ja kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa. Vahe­kos­ken mukaan teok­ses­sa on erään­lais­ta rak­kau­del­lis­ta ja välit­tä­vää kiti­nää Kiimingistä.

– Sit­ten kui­ten­kin kun me kysyt­tiin nuo­ril­ta, että näet­kö sä itse­si tääl­lä kym­me­nen vuo­den pääs­tä, niin yhtä lukuu­not­ta­mat­ta kaik­ki nyök­kä­si­vät heti ja vas­ta­si­vat, että vaik­ka läh­ti­sin jon­ne­kin muu­al­le, niin tuli­sin kui­ten­kin takai­sin, Vahe­kos­ki kertoo.

Esi­tyk­sen toi­nen osa kuvaa nuo­ri­so­kult­tuu­rei­ta, tur­val­li­suut­ta ja tur­vat­to­muut­ta. Muka­na on odot­ta­ma­ton­ta ja surul­lis­ta­kin sisäl­töä, jon­ka koh­taa­mi­seen tai­tei­li­ja­kak­sik­ko ei ollut osan­nut varau­tua etu­kä­teen: väki­val­taa, jen­giy­ty­mis­tä, kou­lu-uhkauk­sia ja itse­tu­hoi­suut­ta. Iso­lan mukaan aikuis­ten roo­li nuor­ten elä­mäs­sä näyt­täy­tyy etäi­se­nä; joko nuor­ten huo­lia ei ote­ta tosis­saan tai avun saa­mi­ses­sa kes­tää pitkään.

Kol­mas osa käsit­te­lee Kii­min­kiä paik­ka­na maa­il­mas­sa. Kii­min­gis­sä voi tun­tea ole­van­sa ikään kuin pii­los­sa maa­il­mal­ta. Tai­tei­li­jat ker­to­vat vii­mei­seen osaan kät­key­ty­vän myös toiveikkuutta.

Saa­ra Iso­la ja Miko Vahe­kos­ki ovat uuden ajan teat­te­ri­tai­tei­li­joi­ta, jot­ka ovat upon­neet koke­muk­sel­li­suu­teen asu­mal­la Kii­min­gis­sä esi­tyk­sen val­mis­ta­mi­sen ajan. Kak­sik­ko on tutus­tu­nut Turus­sa ja muo­dos­ta­nut yhtey­den kiin­nos­tuk­ses­taan eri­lai­siin nyky­teat­te­rin muotoihin. 

Pro­jek­tin ohjaa­ja Iso­la on vuon­na 2022 val­mis­tu­nut teat­te­ri-ilmai­sun ohjaa­ja, joka on itse alun perin kotoi­sin Kii­min­gis­tä. Hän ins­pi­roi­tui mah­dol­li­suu­des­ta ohja­ta koti­seu­dul­leen jotain mitä siel­lä ei vie­lä ollut. Kak­sik­ko työs­tää teos­ta aktii­vi­ses­ti tou­ko­kuun ajan tut­kien sekä nuor­ten sie­lu­ne­lä­mää että kii­min­ki­läis­tä ympäristöä.

Esi­tys on toteu­tet­tu yhteis­työs­sä Val­veen kau­pun­gin­osa­kult­tuu­rin ja Län­ti­nen tans­sin alue­kes­kuk­sen kans­sa. Ensi-ilta on kes­ki­viik­ko­na 29.5. kel­lo 19. Muut esi­tyk­set näh­dään per­jan­tai­na 31.5. kel­lo 19 ja lau­an­tai­na 1.6. kel­lo 19.